Arki- ja raskauskuulumisia

Näkymä kotilaiturilta.

Viimeiset pari viikkoa ovat pitkälti toistaneet samaa kaavaa: pakkaamista, muuttolaatikoiden roudaamista, remppaamista, töitä, lenkkejä kirpeässä säässä, lisää töitä ja liian lyhyitä yöunia. Flunssanpoikanen on myös verottanut voimia. Pesänrakennusvietti on kuitenkin ollut valtaisia, mistä johtuen olen kumman hyvin jaksanut tätä hässäkkää.

Tänään on käynnissä raskausviikko 24 (23+1) ja olo on satunnaisia liitoskipuja ja epämääräisiä supisteluja lukuun ottamatta oikein hyvä. En ole moneen viikkoon voinut käydä juoksulenkeillä, mutta reipas kävely onnistuu vielä hyvin. Rappusissa ylöspäin kävely aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta vatsassa, joten olen viime aikoina joutunut turvautumaan hissiin yhä useammin.

Vatsa jatkaa kasvuaan ja välillä tuntuu, että se natisee liitoksissaan. Iltapäivällä ja illalla se paisuu kunnon ilmapalloksi ja liikkuminen ja kumartelu tuntuvat ajoittain epämukavalta. Kengännauhojen solmiminen on nykyään aikamoista ähinää ja puhinaa. En tiedä selviänkö koko hommasta parin kuukauden päästä. :D Minulla on tasan kahdet housut, jotka mahtuvat tällä hetkellä päälle. Odottelen jo kovasti kevättä, että pääsisi käyttämään hameita ja mekkoja. -15 asteen pakkasessa ei paljon helmat liehuen kuljeta.

Kettu möyrii, potkii ja tekee kuperkeikkoja vatsassa pitkin päivää. Yöllä neiti ei oikeastaan liiku lainkaan, illat taas ovat yhtä jumppatuokiota. Iltaisin hän jostakin syystä tykkää potkia maman peräsuolta. xD

Uuden asunnon makkarissa vallitsee vielä täydellinen kaaos. Pinnasänky on tosin jo löytänyt paikkansa ja saimme mamman kanssa tapetoitua makkarin seinän.

Vasemmalla on vanha tapetti ja oikealla uusi tummanpuhuvampi. Ei tuo vanhakaan ihan huono ollut, mutta se hohti hopeisena ja jotenkin häiritsi sisäistä feng shuitani. Mutta tuo tummapohjainen värikäs kukkaistapetti saa jokaisen soluni rentoutumaan ja hymyn nousemaan kasvoille. Kyseessä on Boråstapeterin Rabarber-tapetti. Ahhh, mikä kuosi.

Miten olinkin aamulla vahingossa osannut valita näin täydellisesti tapetin kanssa mätsäävän paidan. :D Nyt on seinä tapetoitu ja huomenna lauantaina on THE muuttopäivä!

Aurinkokylpy

Viikko sitten saimme nauttia upean aurinkoisista päivistä. Hanki hohti niin valkoisena, että silmiin sattui. Lähdimme Kuuran kanssa retkeilemään, yllätys yllätys, Kirkkonummen maisemiin. Edellisenä päivänä oli Wohlsin kartanon rannalle sahattu jääkaruselli ja joidenkin lähteiden mukaan sen pitäisi pyöriä siellä viikon päivät. Lähdimme katsastamaan tilannetta.

Kartanon pihapiiri oli todella kaunis! Heti kun astuin ulos autosta, kuului lähipuista kamalaa älämölöä. Olin täysin varma, että puussa kököttää varpuspöllö ja niinhän sieltä oksien siimeksestä löytyi tuimakatseinen söpöliini hätääntyneiden tiaisten ympäröimänä. Ei huono aloitus retkelle! Harmillisesti minulla ei ollut teleobjektiiviä mukana, joten pöllö jäi tällä kertaa taltioimatta.

Hetkeä myöhemmin lensi polun poikki pikkutikka. Lintu oli muuten hämmentävän samannäköinen kuin västäräkki kauempaa katsottuna: aaltoileva lento matalalla maan rajassa yhdistettynä mustavalkoiseen habitukseen. Vain pitkä pyrstö puuttui.

No mitenkäs se jääkaruselli? Ei tullut maailmanennätyskarusellia ei, ja edellisen päivän minikarusellikin oli yön aikana jäätynyt umpeen. Plääh. Ranta oli sentään hieno ja Kuurakin nautti heittäytymällä vähän väliä piehtaroimaan hangelle.

Wohlsin kartanoon palaan ehdottomasti keväällä lumien sulettua. Paikalla kasvaa varmasti mielenkiintoisia lehtokasveja ja kartanon pihapiiriäkin on entisöity perinnekasvi-istutuksilla. Kartano toimii myös välillä kahvilana ja ravintolana.

Wohlsista siirryimme kotiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin paikan auringonvalossa. Asummeko me todellakin kohta täällä??!

Vielä viikko sitten olohuone oli tyhjä ja täynnä valoa. Nyt lattialla on vieri vieressä muuttolaatikoita ja epämääräisiä nyssyköitä. Eilen kuskasimme ensimmäiset elävät asukkaat uuteen kotiin: huonekasvit ja pelargonit! Hauva, hänen palvelijansa ja masuasukki seuraavat perässä puolentoista viikon kuluttua.

*sydän*

Meille tulee juhannusvauva!

Neljään ja puoleen kuukauteen on sisältynyt niin paljon onnea, riemua ja liikutusta, että en tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi. Tänään kaikki tuntemukset kulminoituivat rakenneultrassa, kun saimme kuulla, että masussa asustaa terve tyttö (90 % prosentin varmuudella tyttö kuten kätilö sanoi). Tuli pyyhittyä silmäkulmaa kerran jos toisenkin. Meillä oli molemmilla ollut alusta asti "tyttöfiilis" ja babasta puhuttiin jo yleisesti "she" ja "her" muodoissa. Olisi ollut hassua saada kätilöltä poikaveikkaus tämän jälkeen. :D

Kutsumme häntä nimellä Kettu. Ketun on määrä putkahtaa tähän maailmaan juhannuksena. Emme voisi olla onnellisempia. <3

Sneak peek uuteen kotiin

Vatsanpohja on viime aikoina ollut täynnä perhosia. Muutto maaseudulle on ollut äärimmäisen jännittävää ja nyt kun ensimmäinen autollinen tavaraa on siirtynyt uuteen kotiin, alkaa uusi elämänvaihe tuntua konkreettiselta. Varsinainen muuttopäivä on vasta kolmen viikon päästä, mutta sitä ennen siirrämme autolla kaikki sohvaa ja sänkyä pienemmät tavarat. Pientä pintaremonttiakin on näillä näkymin tiedossa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Tässä Kuura on ensimmäistä kertaa uuden kodin rannalla. Hauva oli niin innoissaan aavasta järvimaisemasta, että meinasi vetää minut kumoon liukkailla rappusilla. Ainoa tapa saada kuvia oli köyttää hurtta kiinni puuhun hetkeksi. 

Odotan jo kovasti jäiden lähtöä. Mökillä jäidenlähdöstä lähtevä äänispektaakkeli on ollut aina yksi vuoden hienoimmista luontoelämyksistä. Uskomatonta päästä seuraamaan tätä kotoa käsin tästä lähtien.

Itse talosta minulla ei vielä ole kunnon kuvamateriaalia. Pihapiiri on melko idyllinen vanhoine punamullattuine rakennuksineen. Hauska nähdä, mitä kasveja pihasta putkahtaa esiin keväällä.

Tässä näkymä keittiön ikkunasta. <3

Ensimmäisellä käynnillään Kuura mennä vouhotti ylös alas asunnon rappuja kurkkien välillä ikkunoista ulos. Hyvin tuo hauva sinne tulee sopeutumaan.

Muita fiilistelynaiheita viime aikoina ovat olleet keltaiset tulppaanit ja aina vain valoisammat päivät. Kevättä kohti!

Kun Owen mäntysirkun löysi

Oli lauantai. Minä istuin töissä, kun sain Owenilta kuvaviestin. Kuvassa komeili hieman kylmettyneen näköinen sepelkyyhky Kirkkonummen peltoja vasten. Hyvä havis! minä kuittasin ja harmittelin, että en itse ollut paikalla. Hetkeä myöhemmin saan Owenilta vastauksen "Näin myös mäntysirkun."

MÄNTYSIRKUN?!!

Ei muuta kuin heti soitto perään. Oletko nyt aivan varma, että se oli mäntysirkku?? Tiedäthän, että ne ovat Suomessa todella harvinaisia? Joojoo, tiedänhän minä, mutta täällä on koiras mäntysirkku. No ota siitä kuva. Vaikka mikä olisi, älä lähde sieltä ennen kuvaa. Tsiisus. Mäntysirkku...

Yritä siinä sitten kököttää sisällä töissä, kun toinen on rarin jäljillä upeassa talvisäässä. Pari tuntia myöhemmin saan tällaisen kuvan:

No kyllähän se mäntysirkulta näyttää! Jälleen soitto puolisolle, mutta tällä kertaa pelkästään onnittelujen merkeissä. Mahtava havis!! Ilmoitan samalla, että huomenna menemme paikan päälle uudestaan, kun minullakin on vapaapäivä.

Meillä oli vähän hidas aamu, kun kummallakaan ei ollut kelloa herättämässä. Pääsimme pelimestoille lähempänä yhtätoista, hups hups. Toisaalta lintua ei ollut sinä aamuna näkynyt kuin vasta kymmenen minuuttia ennen tuloamme, joten no hätä.

Paikalla oli runsaasti väkeä. Keltasirkkuparvessa näimme ensin lapinsirkun ja hetkeä myöhemmin läheiseen kuusen siirtyi varpuspöllö tähystämään. Seuraavaksi pellon toisella puolella vilahtivat (kylmettyneet) sepelkyyhkyt kera muutaman uuttukyyhkyn. Mutta missä on mäntysirkku?

 

No siinä! Tunnin odottelun jälkeen lintu vilahti muutamaan otteeseen pellolla ruokailemassa, minkä jälkeen se siirtyi n. 300 keltasirkun kanssa läheisiin puihin lepäämään. Elis! Emme kuitenkaan nähneet käsisulkien reunusten väritystä, joten hybridiä ei voitu kokonaan poissulkea. Illemmalla luimme Tiirasta, että reunukset olisivat olleet kellertävät (viitaten jonkinasteiseen hybridiin), mutta minun puolestani reunukset voivat olla vaikka sateenkaaren väriset. Hieno lintu joka tapauksessa!

Jatkoimme matkaa Porkkalan parkkikselle tarkoituksenamme nähdä pohjantikka. Astuimme autosta ulos, kuulimme tikan naputusta ja eikös viereisessä kuusessa naputellut poti!

Näihin tunnelmiin oli hyvä päättää bongausretki. Ei huono päivä!

Nyt se on virallista!

Me muutetaan Kirkkonummelle! Maaliskuussa! Iiiik! En ole täällä uskaltanut hiiskahtaakaan asuntokauppaneuvotteluista, ettei vain tule jinxattua mitään. Nyt kun kaikki paperit on allekirjoitettu ja pankkitili kummasti keventynyt, uskallan vihdoin paljastaa salaisuuden. 

Osa teistä ehkä muistaakin kirjoitukseni lokakuussa mahdollisesta Kirkkonummelle muutosta. Olemme Owenin kanssa haaveilleet maalle ja nimenomaan Kirkkonumelle muutosta jo monen vuoden ajan. Haaveena oli löytää oma asunto paikasta, johon ei autojen melusaaste yllä ja josta olisi lyhyt matka (lintu)retkeilymaastoihin. Paikka ei kuitenkaan saisi olla kohtuuttoman kaukana palveluista ja työpaikoista. Talo saisi puolestaan olla vanha (Hannan mielipide), mutta tarpeeksi "moderni" (Owenin mielipide). Tässä paikassa kaikki kriteerit täyttyivät, uskomatonta kyllä! Työmatkat toki pitenevät eikä kävellen pääse lähikauppaan, mutta hällä väliä, jos tällaisia maisemia pääsee ihailemaan päivittäin:

Pakkaaminen on jo aloitettu ja olemme molemmat aivan into piukeena! Kuura ei vielä tiedä tulevasta, vaikka ahkerasti olemmekin käyneet lenkkeilemässä tulevissa kotimaisemissa.

Vielä kerran: iiiik!

Sunnuntai

Sunnuntai oli ihana päivä! Sain rauhassa herätä ja seurata aamun valkenemista aamiaispöydästä. Owen lähti jo kukonlaulun aikaan irkkuvieraidensa kanssa linturetkelle ja olimme Kuuran kanssa kaksistaan aamupäivän. Kävimme pitkällä lenkillä upeassa valossa. Päivät ovat jo selvästi pitenemään päin!

Vauhtimimmin kanssa on miellyttävää lenkkeillä pikkupakkasessa, eipähän tassut ole kurassa.

Ja sitten aamukaffet lempparimukista (Marimekon Oiva/Kiiruna). Mmmmm.

Loput valoisasta ajasta vietimme Järvenpää-Tuusula-Klaukkala -akselilla mamman kanssa kirpparikierroksella. 

Ajoimme sattumalta Nukarin pirtin ohitse, jossa oli sattumalta juuri alkamassa huutokauppa. Pirtti oli tupaten täynnä väkeä, mutta huutokaupattava tavara oli kyllä aika onnetonta roskaa... Päätimme siis jatkaa matkaa, emmekä jääneet seuraamaan showta.

Kirpparireissulta tarttui mukaan mm. Finelin Primavera kahvipannu jo aiemmin kirpparilta ostamani kattilan kaveriksi. Maksoin priimakuntoisesta kahvipannusta 17,50 €, mikä on kyllä hurjan vähän!

Hieno päivä sai vielä upean auringonlaskun pisteenä iin päälle. Oweninkin seurueella oli todella onnistunut päivä, josta voi käydä lukemassa täällä.