Metsälintu

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kun Owen mäntysirkun löysi

Oli lauantai. Minä istuin töissä, kun sain Owenilta kuvaviestin. Kuvassa komeili hieman kylmettyneen näköinen sepelkyyhky Kirkkonummen peltoja vasten. Hyvä havis! minä kuittasin ja harmittelin, että en itse ollut paikalla. Hetkeä myöhemmin saan Owenilta vastauksen "Näin myös mäntysirkun."

MÄNTYSIRKUN?!!

Ei muuta kuin heti soitto perään. Oletko nyt aivan varma, että se oli mäntysirkku?? Tiedäthän, että ne ovat Suomessa todella harvinaisia? Joojoo, tiedänhän minä, mutta täällä on koiras mäntysirkku. No ota siitä kuva. Vaikka mikä olisi, älä lähde sieltä ennen kuvaa. Tsiisus. Mäntysirkku...

Yritä siinä sitten kököttää sisällä töissä, kun toinen on rarin jäljillä upeassa talvisäässä. Pari tuntia myöhemmin saan tällaisen kuvan:


No kyllähän se mäntysirkulta näyttää! Jälleen soitto puolisolle, mutta tällä kertaa pelkästään onnittelujen merkeissä. Mahtava havis!! Ilmoitan samalla, että huomenna menemme paikan päälle uudestaan, kun minullakin on vapaapäivä.


Meillä oli vähän hidas aamu, kun kummallakaan ei ollut kelloa herättämässä. Pääsimme pelimestoille lähempänä yhtätoista, hups hups. Toisaalta lintua ei ollut sinä aamuna näkynyt kuin vasta kymmenen minuuttia ennen tuloamme, joten no hätä.



Paikalla oli runsaasti väkeä. Keltasirkkuparvessa näimme ensin lapinsirkun ja hetkeä myöhemmin läheiseen kuusen siirtyi varpuspöllö tähystämään. Seuraavaksi pellon toisella puolella vilahtivat (kylmettyneet) sepelkyyhkyt kera muutaman uuttukyyhkyn. Mutta missä on mäntysirkku?

 

No siinä! Tunnin odottelun jälkeen lintu vilahti muutamaan otteeseen pellolla ruokailemassa, minkä jälkeen se siirtyi n. 300 keltasirkun kanssa läheisiin puihin lepäämään. Elis! Emme kuitenkaan nähneet käsisulkien reunusten väritystä, joten hybridiä ei voitu kokonaan poissulkea. Illemmalla luimme Tiirasta, että reunukset olisivat olleet kellertävät (viitaten jonkinasteiseen hybridiin), mutta minun puolestani reunukset voivat olla vaikka sateenkaaren väriset. Hieno lintu joka tapauksessa!


Jatkoimme matkaa Porkkalan parkkikselle tarkoituksenamme nähdä pohjantikka. Astuimme autosta ulos, kuulimme tikan naputusta ja eikös viereisessä kuusessa naputellut poti!





Näihin tunnelmiin oli hyvä päättää bongausretki. Ei huono päivä!

4 kommenttia:

  1. Oho, melkoinen bongarimäärä! Eipä tiennyt tipu olleensa moisen kansainvaelluksen kohde! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eipä tosiaan. :D Ne 300 keltasirkkuakin saivat paljon huomiota osakseen, tosin lähinnä negatiivista, koska niitä oli ihan liikaa rarin etsimisen kannalta. ;)

      Poista