Söpöjä otuksia

Metsämyyrä, Kuura ja irkkumies <3

Vuosi sitten

Voiiii, mikä söpöliini! Tismalleen vuosi sitten, 4.4.2016, olimme ensimmäistä kertaa Kuuran kanssa linturetkellä. Sinä kuuraisena aamuna kävimme Maarin tornilla staijaamassa. 

Tuolloin parin sadan metrin matka autolta torniin oli suuri seikkailu ja pitkä matka pienelle hauvalle. Pieni pallero käpertyi heti tornissa rullalle ja alkoi nukkua.

Nyt, tismalleen vuotta myöhemmin, kävimme Kuuran kanssa uudestaan samassa tornissa. Maisema oli yhtä harmaa kuin vuosi sitten, mutta pieni pallero oli muuttunut isoksi jössikäksi. Kuura jaksoi hienosti odotella emäntää parin tunnin ajan ja sai monilta mukavilta kiikarin ulkoiluttajilta rapsutuksia. 

Tuo kuvassa näkyvä hökötys on sitruunapanta, joka on toiminut haukunestona Kuuralla vaihtelevalla menestyksellä. Kuurahan on aika haukkuherkkä ja pannasta on ollut suuri apu sisällä, kun ollaan tekemässä lähtöä lenkille. Nykyään pantaa ei tarvitse aina edes laittaa päälle, koska Kuura oppi nopeasti ettei lähtöhaukku ole suotavaa. Ulkona laite toimii jotenkuten, mutta jos eteen sattuu esim. rusakko tai pupu ei mikään maailman panta estä tätä neitiä ynisemästä ja haukkumasta. :)

Keväistä linturetkeilyä ja rari

Tässä on viimeisten viikkojen aikana tullut sekä sairasteltua että retkeiltyä aika paljon. Flunssa ja retkeily eivät ehkä ole paras kombo, mutta minkäs teet, kun ulkona on täys kevät päällä ja lintuja saapuu rytinällä!

Kävimme yhtenä päivänä Kuuran kanssa Saltfjärdenin tornissa. Tuuli oli pirun kylmä, mutta pelloilla liversi kiuruja, oli työhtöhyyppä, laulujoutsenta, kottaraista, hanhea, lapinharakkaa... 

... niin ja metsäkauris! Kuura tietysti huomasi sen ja siitä alkoi hirveä vikinä, ulina ja vetäminen kohti pakenevaa kaurista. Minulla oli täysi työ yrittää pysyä pystyssä ja olla pudottamatta optiikkaa.

Tyytyväinen kauriin vainuaja.

Lapinharakka eli isolepinkäinen.

Saltilla

Laulujoutsenten ohilento.

Sitten onkin aika siirtyä mökkireissulla otettuihin kuviin. Yksi parhaista retkeilyajoista Lohjalla on maalis-huhtikuussa, kun hanhet, joutsenet ja kurjet levähtävät tulvapelloilla.

Näimme kanadan-, metsä-, tundra-, valkoposki- ja merihanhia, mutta lyhytnokkahanhet pysyttelivät piilossa.

Kuura odotteli kiltisti autossa.

Pikkujoutsenia näkyi useassa paikassa.

Mutta sitten tapahtui jotakin jännittävää! Pysähdyimme Lohjan Retlahden tulvapelloilla ja aloin katsoa sorsia läpi, kun huomasin joukossa selvästi erinäköisen linnun. Pään kaksivärinen väritys sai heti sydämeni pamppailemaan. Onko se onko se onko se....pakko sen on olla... punapäänarsku!! Olen kerran aikaisemmin bongannut narsku-koiraan Suomessa, mutta tämä oli minulle ensimmäinen havainto naaraasta ja samalla harvinaisin laji, mitä olen itse Suomesta löytänyt! Kerrankin satuin paikalle juuri oikeaan aikaan.

Linnusta lähti ilmoitus Lintutiedotukseen ja Tiiraan ja puoli tuntia myöhemmin paikka oli täyttynyt bongareista. Selvisi, että lintu oli ensimmäinen havainto punapäänarskusta Lohjalla. Hieno lintu ja kiva löytö! :)

Kotona vihertää

Meillä on kotona ihanan keväisen näköistä tällä hetkellä. Otin käyttöön häitä varten ostamani Riihimäki-lasit - ostin kaupasta keltaisia hyasintteja ja narsisseja ja laitoin ne laseihin pienen multapaakun kanssa. Tosi nättejä!

Pelargoniat pääsivät talvehtimishuoneen viileydestä valoon ja lämpöön (noh, huonelämpötila on edelleen + 18 asteen hujakoilla). Ne puskevat jo kovasti nuppuja.

Olohuoneen nurkkauksen rikkinäinen levysoitin sai kyytiä ja tilalle tuli pieni "metsä".

Pari viikkoa sitten istuttamani pelargonian siemenet ovat lähteneet mukavaan kasvuun. 

Otin myös talvehtineista pelakuista pistokkaita ja iskin multaan viikko sitten. Toivottavasti ne juurtuvat hyvin.

Peikonlehti, käpytikka-korvikset ja pinkit huulet <3

Lähikuva olohuoneen Asparagus-unelmasta

Tämän kasvin nappasin mukaani Kierrätyskeskuksesta viime syksynä. Owenin mielestä se näytti hirveältä (hän kutsui sitä nimellä diseased plant) ja kieltämättä se oli aika nuutuneen näköinen. Mutta kun ilmaiseksi sai niin pitihän se ottaa! Nyt kevät on piristänyt sen uuteen kasvuun ja se näyttää suorastaan elinvoimaiselta. :)

Tallinan kasvitieteellisessä

Jos Tallinna on kaupunkina täynnä kontrasteja, niin sitä oli kyllä Tallinnan kasvitieteellinen ulkopuutarhakin. Puutarha alkoi käytännössä suoraan teletornin betoni*elvetistä ja sen kyllä huomasi!

Tämän maiseman tragikoomisuus jaksaa vieläkin naurattaa.

Ulkopuutarha oli talven jäljiltä karun näköinen, emmekä sen tarkemmin tutustuneet siihen. Kasvihuoneissa meinasi tulla pieni hoppu, kun kuulimme kassalla, että paikka suljettaisiin jo puolen tunnin päästä. Ei siinä ehtinyt linssejä sen kummemmin totutella uuteen ilmastoon, vaan oli tyydyttävä utuisiin kuviin.

Kasvihuoneissa oli vierailumme aikana sopivasti orkideanäyttely auki.

Aavikko- ja Välimerihuoneissa oli onneksi kuivempaa.

Tämän kaunottaren nimeä en kiireessä ehtinyt taltioida. 

Näitä hattivatteja teki mieli silittää.

Kaikissa kasvihuoneissa soi sama linnunlaulu-ääniraita. Äänekkäimmin äänessä oli kehrääjä, jonka kehräävä kurlatus palautti mieleen hyviä muistoja Suomen kesäöistä. Kehrääjän ääni oli mukava lisä sademetsähuoneessa, mutta kun siirryimme aavikkohuoneeseen ja sieltä Välimerihuoneeseen, jatkui sama kurlutus huoneesta toiseen. Puolen tunnin kurlutuksen jälkeen ihmettelin, miten puutarhurit ja muut puutarhan työntelijät jaksavat kuunnella tuota koko työpäivän ajan. 

Kasvihuoneiden keskellä kohosi upea norfolkinaraukaria eli huonekuusi! Vähän eri kokoluokkaa kun minun parivuotias huonekuusivauva kotona. Tämä jättiläinen oli itänyt vuonna 1933, joten ei ihmekään, että se oli ihan kunnon kuusen mitoissa.