Keväistä linturetkeilyä ja rari

Tässä on viimeisten viikkojen aikana tullut sekä sairasteltua että retkeiltyä aika paljon. Flunssa ja retkeily eivät ehkä ole paras kombo, mutta minkäs teet, kun ulkona on täys kevät päällä ja lintuja saapuu rytinällä!

Kävimme yhtenä päivänä Kuuran kanssa Saltfjärdenin tornissa. Tuuli oli pirun kylmä, mutta pelloilla liversi kiuruja, oli työhtöhyyppä, laulujoutsenta, kottaraista, hanhea, lapinharakkaa... 

... niin ja metsäkauris! Kuura tietysti huomasi sen ja siitä alkoi hirveä vikinä, ulina ja vetäminen kohti pakenevaa kaurista. Minulla oli täysi työ yrittää pysyä pystyssä ja olla pudottamatta optiikkaa.

Tyytyväinen kauriin vainuaja.

Lapinharakka eli isolepinkäinen.

Saltilla

Laulujoutsenten ohilento.

Sitten onkin aika siirtyä mökkireissulla otettuihin kuviin. Yksi parhaista retkeilyajoista Lohjalla on maalis-huhtikuussa, kun hanhet, joutsenet ja kurjet levähtävät tulvapelloilla.

Näimme kanadan-, metsä-, tundra-, valkoposki- ja merihanhia, mutta lyhytnokkahanhet pysyttelivät piilossa.

Kuura odotteli kiltisti autossa.

Pikkujoutsenia näkyi useassa paikassa.

Mutta sitten tapahtui jotakin jännittävää! Pysähdyimme Lohjan Retlahden tulvapelloilla ja aloin katsoa sorsia läpi, kun huomasin joukossa selvästi erinäköisen linnun. Pään kaksivärinen väritys sai heti sydämeni pamppailemaan. Onko se onko se onko se....pakko sen on olla... punapäänarsku!! Olen kerran aikaisemmin bongannut narsku-koiraan Suomessa, mutta tämä oli minulle ensimmäinen havainto naaraasta ja samalla harvinaisin laji, mitä olen itse Suomesta löytänyt! Kerrankin satuin paikalle juuri oikeaan aikaan.

Linnusta lähti ilmoitus Lintutiedotukseen ja Tiiraan ja puoli tuntia myöhemmin paikka oli täyttynyt bongareista. Selvisi, että lintu oli ensimmäinen havainto punapäänarskusta Lohjalla. Hieno lintu ja kiva löytö! :)