Sula!

 

Olen maanitellut, manannut ja lirkutellut lumelle ja jäälle, että sulaisivat jo pois. Aika hyvin ne ovat totelleetkin. Kuuran lenkitykset onnistuvat niiiiin paljon helpommin nyt, kun tiet ovat sulat. Liitoskivutkaan eivät rasita yhtä paljon, kun ei jääteillä tarvitse töpsötellä eteenpäin pingviinin lailla.

Ryminällä alkanut kevät toi mukanaan lintujen massat. Voi morjens, mitä vauhtia muutto tuntuu etenevän juuri nyt. Ihan iskee ahdistus, kun kaikki tuntuu menevän niin vauhdilla eteenpäin. Kun vielä viikko sitten oli lunta vajaa puoli metriä ja jokunen mustarastas äänessä, on piha nyt melkein sula ja äänimaailma kakofoninen. Järvellä möykkäävät kymmenet naurulokit ja pihan puissa laulavat rautiaiset, punarinnat, hempot, västäräkit, punakylkirastaat, peipot ja sepelkyyhkyt. En yhtään ihmettele, jos illalla talon yllä soidintaa lehtokurppa.

Yritän pitää lintumuuttoahdistuksen taka-alalla ja nauttia niistä pienistäkin hetkistä, kuten junan ikkunasta nähdystä piekanasta ja työpaikan yli liitäneestä kurkiaurasta.