Metsälintu

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Rv 32 ja hankintoja

Rv 31 eli pallomaha puolitoista viikkoa sitten.
Raskausviikot etenevät hurjaa vauhtia! Tasan 60 päivää laskettuun aikaan ja 3,5 viikkoa mammaloman alkuun. Baba kasvaa n. 200 g/viikko ja se alkaa kyllä näkyä ja tuntua vatsassa. Potkusarjat ovat vaihtuneet suuriin muljahduksiin, mölskähdyksiin ja venytyksiin. Vauva on käytännössä ollut aina poikittain vatsassa varpaat sojottaen alavasemmalle, mutta rv 31 alussa hän päätti, että nyt käännytään ympäri! Nyt rv 32 tuntuu siltä, että pää on jossakin alhaalla ja potkut osoitetaan rintakehään päin. Asento on välillä vielä aika poikittainen, mutta tästä on lyhyt matka raivotarjontaan, joka on optimaalisin asento synnytystä ajattellen. Ei siis kuperkeikkoja enää, kiitos!

Liitoskivut vaivaavat varsinkin liikunnallisten päivien päätteeksi. Päiväsaikaan kipua tuskin tuntee, mutta yöllä, kun pitäisi kääntää kylkeä tai käydä pissalla, on liikkuminen täyttä tuskaa. Liitoskipuilun lisäksi minulla ei onneksi ole ollut muita kremppoja, joten aika helpolla olen toistaiseksi päässyt. 

Mutta nyt hankintoihin!


Äitiyspakkaus saapui viimein n. 5 viikon odottelun jälkeen. Sain vuoden 2017 boxin höystettynä joillakin vuoden 2018 laatikon uutuustuotteilla, koska äitiyspakkauksen arvoa nostettiin tänä vuonna. Minulle oli oikeastaan se ja sama kumpi laatikko osuisi kohdalle. Tässä laatikossa oli ehkä himpun verran enemmän värejä ja makuupussissa söpö pöllökuosi. :D


Kuura oli vähintään yhtä innoissaan pakkauksen sisällöstä kuin minä. Huopatossut ja koiraunilelu olivat erityisen rakkaita, ja hauva yritti viedä ne mukanaan aina kun silmä vältti. Luulenpa, että tulevaisuudessa vauva ja hauva jakavat lähestulkoon kaiken, oli kyse sitten leluista, sukista tai kengistä. :D




En tiedä voiko Kasvikunta-kirjaa sanoa vauva-hankinnaksi, mutta tätä olisi mamman ja baban tarkoitus ihmetellä yhdessä. Hanna kuolaten upeiden kuvien perään, baba nyt muuten vain kuolaten.


Sitten todellinen must ostos, eli pinkki "Kulta-aika lapsuuden" -vauvakirja. Minulla ja äidilläni oli samanlaiset, ja nyt Kettutyttökin saa omansa. Ja tiedän, onhan se ärsyttävän stereotyyppinen pinkkityttöhöpökirja, mutta niiiiin nostalginen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti