Kuurankukka

Meidän tytöstä on tullut iso! Pennuntuoksuisesta vanupallosta on kasvanut kaunis ja herttainen teini, joka välillä koettelee omistajiensa hermoja. Tässä muutama lempiotokseni Kuurasta:

Kuura on todella reipas eikä oikeastaan arkaile mitään. Metsästysviettiä neidiltä löytyy (valitettavasti) paljon, joten hihnan kanssa saa olla tarkkana jokaisen varpusen ja harakan kohdalla. Koirakaverit ovat Kuuran mielestä maailman paras juttu, myös äksyilevät ja murisevat koirat otetaan innolla vastaan.

Tavaroiden ja nilkkojen pureskelu on vähentynyt, mutta murrosikä on ihan selvästi alkanut. Lenkeillä Kuura käyttäytyy 95 % hyvin, mutta 5 % ajasta kuluu ihmeellisten hepulikohtausten parissa. Hepulikohtaukset pitävät sisällään haukkumista, kenkien/nilkkojen näykkimistä (ei aggressiivista, vaan leikkisän härnäävää) ja hyppimistä. Hepulikohtaus alkaa yleensä, kun kohtaamme ensimmäisen koiran eikä Kuura syystä tai toisesta pääse leikkimään sen kanssa. Kuuraa ihan selvästi ärsyttää ja harmittaa ja niin hepulikohtaus saa alkunsa. Välillä kohtaus alkaa ilman minkäänlaista järkevää syytä. Kuura aivan selvästi kyseenalaistaa minun auktoriteettini ja yrittää pomotella. Minun ei auta kuin näyttää kuka on todellinen laumanjohtaja: painin Kuuran maahan selälteen ja pidän sitä tiukassa otteessa, kunnes kohtaus menee ohi ja neiti on oma itsensä.

Hepulikohtaukset koettelevat välillä aikalailla hermojani, mutta lohdutan itseäni muistuttamalla, että murrosikävaihe menee ohi parin kuukauden kuluttua. Kuura on muuten kaikinpuolin herttainen ja sosiaalinen ilopilleri enkä vaihtaisi karvapalloani pois mistään hinnasta. Odotan innolla viikonloppua, jolloin Kuura pääsee mukaan ensimmäiselle kunnon vaellukselle.