Minulla on kesän mittaan kasvanut kaipuu olla entistä enemmän luonnossa. Lähteä useamman päivän vaelluksille ja kiertää pitkin poikin Suomenmaata bongaillen toinen toistaan hienompia luontokohteita. Olemme viime aikoina käyneet Kuuran kanssa ahkerasti metsäretkillä. Neiti kävelee nykyään nätisti hihnassa kaupungissa, mutta metsässä hauva on pakahtua innostuksesta. Kaikkea pitäisi päästä nuuskimaan ja maistamaan ja vieläpä samanaikaisesti. Vetokoira on metsässä todellakin nimensä veroinen. Olen siis yrittänyt opettaa nätisti kulkemista, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.
Nämä kuvat ovat Espoon Tremanskärriltä. Paikka on pieni, mutta komea keidassuo lähellä kaupunkia. Jopa liiankin lähellä, koska Vihdintien melu kuuluu ikävästi muuten niin erämaiseen ympäristöön. Mutta se suon tuoksu! Aaah, mikään ei voita huumaavaa suorpursun tuoksua. Palasin ajatuksissa kauas Sodankylän soille, joissa ei kuulunut muuta kuin hyttysten ininää ja tuulen huminaa.
Lapin kaipuu on kova, suorastaan raastava!
Ihania kuvia, jälleen, ja tiedän niin hyvin tuon tunteen! Ei siinä sitten auta muu, kuin keskittää energiansa Lapin-reissun suunnitteluun. :)
VastaaPoistaJep, jep! Sitä odotellessa... ;)
PoistaHah, meilläkin riittää touhua metsälenkeillä :D Tuntuu vielä tosi kaukaiselta se, että tästä joskus tulisi sellainen nätisti hihnan päässä rennosti kulkeva retkikaveri :'D Mutta eiköhän nää molemmat kasvaessaan rauhoitu.
VastaaPoistaAika upea auringonvalo näissä kuvissa, ja voi, täälläkin pienoista lapin kaipuuta on aistittavissa.
Nyt ollaan parin viikon aikana käyty monta kertaa metsässä ja Kuura on jo huomattavasti parempi hihnan päässä! Eiköhän me saada sekä Vennistä että Kuurasta kunnon retkikoirat aikaiseksi. :D
Poista