Herään aamulla 6.40 Owenin herätyskelloon. Murr. En saanut enää unta, joten nousin ylös ja raahauduin keittiöön. "You look zombified" Owen toteaa. Ehhh, thanks kulta. Huomaan herääväni vasta kahden kahvikupillisen jälkeen.
Mutta hei, tänään on sentään etäpäivä! Ei tarvitse raahautua työpaikalle asti, vaan riittää, että heittäytyy olohuoneen sohvalle värikkäiden tyynyjen sekaan.
Aamu alkoi DNAlla ja restriktioentsyymillä.
Oli hassua olla pitkästä aikaa kotona seuraamassa aamun valkenemista.
Lounaan jälkeen oli aika vaihtaa reikäinen yöpaita ja verkkarit johonkin astetta edustavampaan. Tukka oli yön jäljiltä kaameina rastoina. En ollut harjannut sitä kahteen päivään. Hups.
3 min. myöhemmin: Tadaa!
Hyppäsin bussiin ja suuntasin museolle.
Vedin abiryhmälle hengästyttävän kierroksen maapallon historiasta. Ihan mukavan oloisia nuoria, mutta on aina yhtä hassua olla "asiantuntijan" roolissa, kun itsekin tuntee olevansa vielä pikku-lukiolainen. :D Aika menee niin nopeasti.
Opastuksen jälkeen menin katsomaan supersuosioon nousseen Rasvaletti-näyttelyn Hakasalmen huvilalle. En yhtään ihmettele, että siellä on käynyt niin paljon porukkaa: 50-luvun valokuvat oli aivan ihania! Näyttely on auki sunnuntaihin asti, joten kipinkapin sinne, jos et ole vielä kerennyt.
Glögitauko Owenia odotellessa.
Illalla menimme Tuomiokirkkoon Citymarketin perinteiseen joulukonserttiin. Konsertti ei tänäkään vuonna pettänyt, taisi olla minun kuudes cittarikonsertti. Ensi vuonna uudestaan!
Kello on 21 ja on aika suunnata kotiin. Kampin jouluvalot eivät ole siitä kauneimmasta päästä. Aleksanterinkadun lamput ovat sitä vastoin erittäin tunnelmalliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti