...oli kutakuinkin tällainen:
Pariisista löytyi rumin ja ahdistavin metroasema, missä olen koskaan käynyt. En tiedä miten onnistuin saamaan yllä olevan kuvan ilman, että siinä näkyy ristin sielua. Metroasema oli nimittäin perjantai-illan ruuhkassa infernaalinen ja minä meinasin saada hermoromahduksen siellä tunneleissa. Pappa otti sen sijaan ihan lugnisti. :D
Massat odottamassa menopeliä.
Mitä oivallisin kuvauspaikka kauhuelokuvalle.
Onneksi selvisimme tunneleista hengissä ja osasimme jäädä pois oikealla pysäkillä. Hotellikin löytyi helposti.
Tämän hotellin ainoat hyvät puolet olivat sijainti ja huokea hinta. Asiakaspalvelu oli todella nihkeätä (terveisiä vaan tiskin takana skypettävälle respasedälle, jota ei olisi vähempää voinut kiinnostaa hotellin asiakkaat), huoneet kylmiä ja homeisia ja käytävät ahtaita. Minua rupesi aina hirveästi yskittämään, kun pääsimme huoneeseemme. En tiedä johtuiko se seiniä ja kattoa peittävistä mustista läiskistä vai kylmänkosteasta ilmasta.
Noh, ensimmäinen ilta Pariisissa ei ollut ehkä se mukavin, mutta seuraavana päivänä näimme kaupungin aivan eri valossa. Siitä lisää huomenna, nimittäin nyt tämä neiti painelee unten maille omaan lämpimään petiinsä, jossa huoneen lämpötila on juuri sopiva ja seinät ovat homeettomat. :) Bonne nuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti