Kesän avaus

Teimme päiväretken mökille (tai "kesähuvilalle" niinkuin mamma sanoo) julistamaan kesäkauden avausta. Paikka oli paratiisimainen voikukkapeltoineen ja kukkivine omenapuineen. Olisi tehnyt mieli jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta nyt oli tyydyttävä yhteen päivään. Edellisen päivän (ja pitkälle yöhön venyneet) tuparit väsyttivät kumpaakin, mutta onneksi kolmen tunnin automatkalla ehti ottaa torkut. 

Naakka oli talven aikana päässyt sisälle savupiipun kautta ja paniikissa kakkinut kaikki ikkunat, sängyt ja tuolit. Naakalle ei käynyt hyvin. Se ei päässyt ulos ja oli valinnut verhotangon viimeiseksi lepopaikakseen. Sieltä me sen löysimme ja ihailimme sitä hetken aikaa. Naakan retki päättyi villiintyneen puutarhamme pimeään pusikkoon.

Mökillä riittää aina niittotöitä. Niittäminen on muuten erittäin koukuttavaa hommaa. Ja se kasvattaa myös habaa! :D

Omenapuut olivat uskomattoman valkoisina. Toivottavasti pölytys onnistuu ja saadaan komea omenasato (= paljon omenamehua ja -siideriä). Puutarhassa oli hirveä lintukuhina. Havaitsimme mm. viitasirkkalinnun, luhtakerttusen, viitakerttusen, punavarpusen, pensaskertun ja mehiläishaukan. Kaikin puolin ihmeellinen puutarha.

Teimme pienen koukkauksen Sarkkilanjärvelle tarkastamaan linnustoa. Olin aamulla muistanut ottaa mukaan molempien kiikarit ja kaukoputken, mutta jalustan olin lahjakkaasti jättänyt olohuoneen lattialle... Onneksi pärjäsimme pelkillä kiikareilla.

Otimme puolen tunnin tirsat tornin lattialla. Minä koiranuni-torkut, Owen kunnon kuorsaustorkut.

Tuomenkehrääjäkoita oli runsaasti liikkeellä. Toukat olivat veikeita. Aina kun niitä yritti lähestyä, vetäytyivät ne salamannopeasti sisälle verkkoihinsa.

Seuraavan kerran pääsen mökille vasta elokuun loppupuolella tai syyskuun alussa. Harmittaa, koska heinä-elokuun vaihteessa on puutarha täynnä meheviä, punaisia vattuja. Ensi vuonna sitten...