Meidän joulu

Meidän joulu oli täynnä aurinkoa, kimaltelevia hankia, kelkkailua, kynttilöitä, suklaata, ruokaa, ihanaa seuraa, pitkiä koiralenkkejä, hyasintin tuoksua ja kotona lusmuilua. Ihan parasta! Jouluaaton sää oli kuin suoraan jokaisesta joululaulusta: kunnon pakkanen, komeat nietokset ja kimaltavat hanget. Ehkä hienoin kokemani joulusää. Joulupäivä ja tapaninpäivä olivat sen sijaan klassisen harmaita ja vesisateisia...

Täällä jatkuu rento kotoilu ja suklaan syönti. Uudenvuoden suunnitelmat ovat vielä auki. Voipi olla, että vietämme sen perheen kesken kotona leffoja katsellen tai sitten pakenemme rakettien pauketta mökille.

Neitokainen 6 kk

Onnea puolivuotias tonttutyttö Lyyra! Pientä haikeutta on viime viikkoina ollut ilmassa, kun pienestä paikallaan tönöttävästä pallerosta on tullut huomattavasti liikkuvaisempi touhottaja. Hän alkaa enemmän ja enemmän muistuttaa taaperoa. Kädet ja jalat ovat lähes jatkuvassa liikkeessä, hoitopöydällä yritetään kääntyä ympäri ja jokainen lähellä oleva tavara (ja huonekasvi) pitäisi saada hyppysiin ja suuhun.

Kuuden kuukauden ikäisenä Lyyra

- Kääntyy sujuvasti vatsalta selälleen ja selältä vatsalleen. Kun Lyyran laskee lattialle, alkaa epämääräinen kieriskely puolelta toiselle, kunnes pöydän tai tuolin jalka pysäyttää matkan.
- Osaa möngertää (eräänlaista ryömimistä) kymmenisen senttiä eteenpäin lelun perässä. Konttaaminen ei kuitenkaan vielä onnistu.
- Söi ensimmäisen oikean ruoka-ateriansa: teelusikallisen perunasosetta!
- On vielä hampaaton.
- Osaa tukistaa karvaista siskoaan ja puhkeaa aina hymyyn tämän nähdessään.
- Sanoi yhden päivän aikana monta kertaa haua ja hauba, mutta sanoja ei sen koommin ole kuulunut.
- Reagoi vilkutukseen vispaamalla käsiään Las Ketchup -tanssin tyyliin.
- On todella kiinnostunut lusikoista, paistinlastoista ja pullasudeista.
- Painaa reilut 11 kg ja on n. 70 cm pitkä.
- Istuu sylissä selkä täysin suorana ja melkein ilman tukea.
- Näyttää uhkaavasti blondilta (toivoin hänelle punaista irkkutukkaa, haha)

Vuoden piparkakkujuttu

Meillä on mamman kanssa traditio väkertää joka vuosi jokin "piparkakkujuttu". On ollut jurttaa, dino-rekeä, metroa ja joitakin säälittäviä yrityksiä. Joka vuosi projektiin lähdetään tarmoa puhkuen ja suurin suunnitelmin. Viimeistään irtokarkkiosastolla alkaa kuitenkin pieni ahdistus: ei täällä ole mitään nättejä karkkeja koristeluun! Noin 80 % irtokarkkipussin sisällöstä päätyy tekijöiden vatsoihin eikä pipareihin. 

Kaavojen piirtäminen on projektin helpoin osa, siitä eteenpäin taival on yleensä yhtä jännitysnäytelmää. Taikina on liian pehmeää/paksua/ohutta tai sitä on liikaa/liian vähän. Piparit menettävät muotonsa uunissa ja niitä ei mitenkään saa kasattua. Poltat kätesi, kun sähläät sulatetun sokerin kanssa. Koristelusta tulee kökkö, etkä millään jaksaisi viedä projektia loppuun. Aaargh!

Jotenkin se "juttu" aina kuitenkin valmistuu, ja urakan jälkeen sitä voi taputtaa itseään olalle. Huh, selvittiin! Ja ihan kivahan siitä tuli, vaikka katto vähän vino onkin ja talon päädyissä on jättimäiset reiät (jotka epätoivoisesti yritin tursottaa umpeen). Sokeri-Kuura on kuitenkin esikuvansa näköinen ja järvestä tuli oikein vekkuli.

Mitähän sitä keksisi ensi vuonna?

6.12.

Itsenäisyyspäivä valkeni vaaleanpunaisena. Paistoimme banaanilettuja aamupalaksi, mutta letut piti hylätä lautaselle, kun aamurusko muuttui liian kuvaukselliseksi.

Pikkuinen nukahti aamupalan jälkeen. 

Kävimme Meikossa kävelyllä koko perheen voimin. Metsät olivat hiljaisia, mitä nyt muutama suunnistaja rymysi puskissa silloin tällöin.

 

Lounaan ja lyhyiden päikkäreiden jälkeen olikin aika laittautua itsenäisyyspäivän vastaanottoa varten (eli menimme mummilaan yökyläilemään). Lyyra sai päälleen skottimekon ja minä tiibetiläisen chupan.

Loppupäivä kuluikin sitten piparintuoksuissa merkeissä. Jopa siinä määrin, että jäi linnanjuhlien alku näkemättä. Piparkakkutekeleestä lisää tuonnempana.

Talvi tuli

Kotilahti jäätyi ja maisema peittyi valkoiseen huntuun. 

Huomaan googlettavani potkukelkkoja ja koiran vetovaljaita. 

Lyyra otti toppahaalarin käyttöön. 

Varpuspöllö vihelteli lähimetsässä lumen narskuessa vaelluskengän alla. 

Laitoin tänään autotallin edustalle jouluvalot ja löysin kirpparilta punaisen lyhdyn.

Kuura piehtaroi lumessa. <3