Meillä on mamman kanssa traditio väkertää joka vuosi jokin "piparkakkujuttu". On ollut jurttaa, dino-rekeä, metroa ja joitakin säälittäviä yrityksiä. Joka vuosi projektiin lähdetään tarmoa puhkuen ja suurin suunnitelmin. Viimeistään irtokarkkiosastolla alkaa kuitenkin pieni ahdistus: ei täällä ole mitään nättejä karkkeja koristeluun! Noin 80 % irtokarkkipussin sisällöstä päätyy tekijöiden vatsoihin eikä pipareihin.
Kaavojen piirtäminen on projektin helpoin osa, siitä eteenpäin taival on yleensä yhtä jännitysnäytelmää. Taikina on liian pehmeää/paksua/ohutta tai sitä on liikaa/liian vähän. Piparit menettävät muotonsa uunissa ja niitä ei mitenkään saa kasattua. Poltat kätesi, kun sähläät sulatetun sokerin kanssa. Koristelusta tulee kökkö, etkä millään jaksaisi viedä projektia loppuun. Aaargh!
Jotenkin se "juttu" aina kuitenkin valmistuu, ja urakan jälkeen sitä voi taputtaa itseään olalle. Huh, selvittiin! Ja ihan kivahan siitä tuli, vaikka katto vähän vino onkin ja talon päädyissä on jättimäiset reiät (jotka epätoivoisesti yritin tursottaa umpeen). Sokeri-Kuura on kuitenkin esikuvansa näköinen ja järvestä tuli oikein vekkuli.
Mitähän sitä keksisi ensi vuonna?
Ihastuttava maalaismaisema! Ite en koskaan ole tohtinut kokeilla edes tavallista piparkakkutaloa, kun en luota insinööritaitoihini. Mutta tänä vuonna kun annamme puuhalahjoja, toivoin Äijää avukseni rojektiin. Pitäisi onnistua kun saadaan käsillään tekemisen ammattilainen avuksi 😊
VastaaPoistaOi, täydellinen lahja! Me ollaan aikuisten kesken sovittu, että vain alle 18 v. saavat lahjoja. :D
PoistaSyötävän ihana!
VastaaPoistaHaha, todellakin!
Poista