Päivän havainnot

Me pakenimme muuttokaaosta mökille. Vaikka sää on tänään ollut kaikkea muuta kuin kiva, on eteen sattunut kaikennäköistä otusta. Päivä lähti heti vauhdikkaasti käyntiin, kun näimme jotakin odottamatonta kuistilta.

Saukko! Olimme helmikuussa nähneet saukon jälkiä hangella, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun otus näyttäytyi mökillä livenä.

Saukko kävi välillä pulikoimassa ja välillä sammalikossa piehtaroimassa. :D Lopulta se lyllersi saaren taakse.

Owen otti kuvaa saukosta kännykällään putken läpi. Blogger harmillisesti kompressoi kuvan ihan mössöksi, mutta kyllä siitä lajin tunnistaa.

Saukkohavainto hymyilytti.

Saukon jälkeen löytyi pihalta (lehtopöllön?) sulka, mutta itse pöllöä ei näkynyt. Varpuspöllö oli tosin kiljunut mökin yläpuolella klo 5.30 yhdessä laulujoutsenten kanssa. 

Kevät on täällä! Kävimme Nummen tulvapelloilla fiilistelemässä muuttolintuja. Oli töyhtöhyyppää, metsähanhea, tundrahanhea, kiurua, kottaraista, merikotkaa, sepelkyyhkyä, uuttukyyhkyä ja pari kurkea. Edes räntäsade ei haitannut kevätfiilistelyä!

Paluumatkalla törmäsimme kiukkuiseen närheen ja saalistavaan hiirihaukkaan. 

Mökin ruokinnalla odotti ihana nappisilmämetsämyyrä. Tuitui!

Minä kyhäsin itselleni "piilokojun" isosta, taitetusta pressusta. Sukelsin rähmälleni pressun sisälle ja otin makuuasennosta kuvia söpöliinistä. 

Huomenna koittaa taas paluu kaaoksen keskelle. Hassua ajatella, että seuraavan kerran kun tulemme mökille on meillä valkoinen karvapallo mukana. <3

Uusi koti!

Nyt tapahtuu ja rytinällä! Lyhyen ajan sisällä me muutamme (tai oikeastaan muutimme), saamme nelijalkaisen perheenjäsenen ja ensi kuussa aloitan uudessa työpaikassa! En itsekään meinaa pysyä perässä. 

Uusi koti on onneksi vain kiven heiton päässä, joten olemme iltaisin kuskanneet tavaroita autolasti toisensa perään. Laskeskelimme, että olemme vieneet tavaraa noin kahdenkymmenen (!!) autolastillisen verran. Sunnuntaina tulee viimeinen muuttokuorma, joka käsittää lähinnä sohvat ja sängyn.

On ollut todella haikeata jättää entinen koti. Kiinnyn liikaa paikkoihin. Onneksi rakkaat esineet seuraavat mukana.

Mutta onhan tämä uusi koti upea. Olohuoneessa on valtavat ikkunat, joihin paistaa iltapäiväaurinko.

Mikä parasta, meillä on oma piha ja iso parveke! Voin jo sieluni silmin kuvitella, minkälaisen viidakon saan kasvatatettua parvekkeelle kesän aikana.

Makkari on vielä mallia mummo.

Kyllä täällä kelpaa ihailla ilta-aurinkoa. 

Tänään sitten muutimme, eli jäimme uuteen kotiin yöksi. Jännää.

Aallonpohja selätetty

Puhhhh. Tuo oli minun reaktioni eilen, kun Helsingin sanomat uutisoi Luonnontieteellisen keskusmuseon irtisanomisista. Sanon suoraan, että viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet erittäin raskaat. Työilmapiiri on vaihtunut tyrmistyneestä ja apaattisesta surulliseen ja myrkylliseen. Ja kyllähän se tuntuu ja näkyy, kun 15 % talon henkilökunnasta potkitaan pellolle. Varsinkin näyttelytiimin alasajo on herättänyt ihmetystä. 

Mutta siis siitä Hesarin jutusta. Kun asia vihdoin tuli julkisuuteen pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Hesarin juttu oli vieläpä todella asiallinen tilanteen vakavuudesta huolimatta. Ei enää tarvinnut pitää asiaa sisällään muhimassa, vaan siitä pystyi puhumaan melko avoimesti asiakkaidenkin kanssa, jotka luonnollisesti olivat myös huolissaan museon kohtalosta. Puolentoista viikon ajan vatsanpohjassa ollut möykky hävisi melkein saman tien ja nyt on jo paljon parempi olo. 

Positiivisena ihmisenä uskon, että museo tästä selviää, mutta siinä saattaa mennä jonkin aikaa. Ja kuka tietää, kenties jostain saataisi ulkopuolista rahoitusta tai muutaman vuoden päästä talouskin jo kohenisi ja valtion rahahanat aukeaisivat? Naiivia toiveajattelua, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Ainakin minun osaltani on aallonpohja nyt selätetty ja tunnelin päässä näkyy valoa. Yritän nyt keskittyä kaikkiin ihaniin asioihin, mitä ympärilläni tapahtuu ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä töissäkin.

Tässä hieman off topic-kuvia parvekkeelta, kun en ole saanut otettua muualta kuvia viime aikoina. Jännästi se maisema muuttuu päivästä toiseen. Suurin shokki oli tuo lumimaisema, johon heräsimme tänä aamuna.

Ensitreffit

Voihan ihanuus sentään, mikä reissu! Eilen käänsimme nokan kohti Joensuuta, jonne saavuimme myöhään illalla viiden tunnin ajon jälkeen. Yövyimme hotellissa ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Ilomantsia parin mutkan kautta. Ilomantsissa meitä odotti maailman lutuisin sakki! 

Pikkuiset olivat ihan unenpöpperössä ja alkoivat hiljalleen herätä vasta, kun niitä kävi hellästi rapsuttamassa. Mutta kun mamma-Tuisku päästettiin pentuaitaukseen, ampaisivat kaikki ylös hetkessä ja ryntäsivät avautuneeseen maitobaariin.

Tuisku oli erittäin hyväluonteinen ja ystävällinen koira, ihan täydellinen mamma.

Ja eikun vain omaa hauvavauvaa valitsemaan! Saimme valita kahden tytön välillä ja valinta oli lopulta helppo. Saanen esitellä laumamme uusimman jäsenen:

 Lumikorven Bohjolan Kuura

eli Kuura

Käymme hakemassa Kuuran uuteen kotiin 1. huhtikuuta. 

Pohdiskeluja tulevasta

Päässä pyörii hirveästi ajatuksia. Ajatukset harhailevat vähän väliä hauvavauvaan, välillä työhön ja välillä tulevaisuuteen. Lisäksi kuvioihin on tullut mukaan mahdollinen muutto asuntolainoineen! Emme me kauaksi muuttaisi, vain parin sadan metrin päähän, mutta aika erikokoiseen ja -oloiseen kämppään. Muutto herättää minussa kauhean ristiriitaisia tunteita. Olen viihtynyt nykyisessä asunnossa todella hyvin ja tuntuu hassulta muuttaa pois näin kivasta paikasta. Toisaalta muutto uuteen asuntoon toisi rutkasti lisää asuintilaa ja, mikä parasta, oman pihan ja ison parvekkeen. Tämä olisi koiraperheelle ja tällaiselle kasvifriikille ihan huippua. Katsotaan nyt vielä kuitenkin mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuu, homma on vielä melkoisen epävarmaa. 

Jos minä innostun jostakin niin homma lähtee yleensä lapasesta. Koiramaailmaan hurahtaminen on noudattanut samaa kaavaa. Kuvan kirjoista on suurin osa jo luettu läpi. Tuire Kaimion Pennun kasvatus oli niistä ehdottomasti paras, mutta kaikista on löytynyt vähän erilaisia ja hydöyllisiä näkökulmia koiran kasvatukseen. Teoriapuoli alkaa olla aika pässinlihaa tässä vaiheessa, mutta katsotaan miten kasvatus sitten käytännössä sujuu. :D

Viikko Lillukan kanssa

Tämä viikko kului kaksi kertaa nopeammin kuin edellinen. Oikeasti. Osittain tämä johtui Lillukan ihastuttavasta seurasta, osittain museon hiihtolomahulinoista. Eipä ole ainakaan tekeminen töissä loppunut kesken. ;) Nyt on ihanaa viettää pari auringon täyteistä vapaapäivää metsälenkkeillen ja linturetkeillen.

Owen tänään tokaisi lenkillä, että "Koira-life is good". En voisi olla enempää samaa mieltä.

Laajalahdella oli tänään keväistä.

Vajaa viikko sitten taas aika lumista.

Heh. Noita kokkareita oli kiva yrittää sulattaa. Varsinkin, kun piti sulatella niitä autossa...

Tuusulan peräkylillä häröilemässä. Tuo hurtta sitten rakastaa juoksennella vapaana!

Törmättiin palokärkeen.

Ja varpuspöllöön!

Pentupäivitys

Valkoiset pötkylät kasvavat kovaa vauhtia! Rottamainen olemus on vaihtunut enemmän koiramaiseen, mutta ultimaattinen söpöysvaihe on vasta ehkä neljän viikon päästä. :D Kaikilla palleroisilla on auennut silmät ja kuulemma kovaa vauhtia kiipeilevät pentuaitauksen yli.

Vaihdoimme muuten lennossa Lumin pentueesta Tuiskun pentueeseen. Kasvattajalla on siis kaksi pentuetta (mammat synnyttivät kahden päivän välein) ja keskusteltuani kasvattajan kanssa päädyimme ottamaan yhden Tuiskun pennuista. Perustelut: Tuisku on hieman keskikokoista sammaria pienempi ja todella reipas tyyppi. Lisäksi Tuiskun pentueeseen syntyi neljä tyttöä, joten valinnanvaraakin on enemmän.

Tässäpä kuvia Tuiskun ihanuuksista. Kasvattaja Minna Kareinen on ollut kameran takana.

Hampaita ei vielä näy :)

<3