Halias vielä kerran

Viivyimme Hangon lintuasemalla perjantaista sunnuntaihin ja molempina iltoina oli mieletön auringonlasku. Hankoniemen kärkeen pääse nykyisin kuka tahansa luontopolkua pitkin. Suosittelen reittiä lämpimästi, mutta muistakaa silloin pysyä polulla. Polun ulkopuolella haahuilu on kielletty herkän luonnon sekä rengastukselle koituvien häiriöiden vuoksi. Jouduin tämänkin viikonlopun aikana pariin otteseen paimentamaan harhailevia turisteja takaisin polulle. :)  

Lentokone ja aamurusko. Aamuvakio alkoi auringonnousun aikaan klo 6.25.

Nouseva aurinko alkoi lämmittää nopeasti ja ei aikaakaan, kun staijipaikan alle ilmaantui kasa lämmitteleviä kyitä ja rantakäärmeitä.

Krookukset avasivat myös nuppunsa...

... ja leskenlehdet loistivat pienten aurinkojen lailla.

Oli niin lämmin (10 astetta) että päätimme korkata terassikauden ja syödä ulkona.

Lintuasema kaikessa kauneudessaan.

Iltapäivällä lintumaailma hiljeni ja Kotilahti oli tyyni ja rauhallinen.

Hetki ennen merisumua.

Merisumun hälvettyä aurinko laski kuin Afrikassa konsanaan.

Se oli Hanko se. 

Tällä hetkellä vatsa on täynnä perhosia. Perjantaina koittaa nimittäin lähtö aurinkoiselle Teneriffalle! Ei siis sinne turistialueelle ja piparkakun väristen auringonpalvojien sekaan, vaan sumuisiin laakeripuumetsiin, vuorten rinteille, kraatereihin, kanarianmäntymetsiin ja rosoisille merenrantakallioille katsomaan merilintuja. Haaveena on saada taltioitua henkeäsalpaavia maisemia sekä endeemejä kasveja (kukkivia kuningatarneidonkieliä!!!) ja lintuja (kanarianpeippo, kyyhkyjä...). Asumme viikon pienessä vuoristokylässä kanarianmäntyjen ympäröimänä, mutta teemme päiväretkiä eri puolille saarta. En vielä tiedä onko vuokratalossamme nettiyhteyttä, joten älkää ihmetelkö jos blogiin tulee reilun viikon tauko. :)

Halias

Viikonloppu Hangon lintuasemalla eli Haliaksella oli säiden (ja seuran!) puolesta mahtava. Lauantaina aurinko hyväili kalpeita kasvoja ja lämmitti niin paljon, että merituulesta huolimatta ulkona pärjäsi ilman takkia. Illalla lämmitimme saunan ja pulahdimme hyiseen mereen. Sinä iltana näin myös elämäni upeimman merisumun.

Lintuja näkyi lauantaina ihan kivasti, mutta harvinaisuudet loistivat poissaolollaan. Täktomissa viihtynyt isohaarahaukka ei viitsinyt lentää tarpeeksi lähelle Hankoniemen kärkeä, jotta olisimme nähneet sen lintuasemalta. Joku toinen kerta sitten.

Unelmia

Olen viime aikoina haaveillut paljon ja pohtinut tulevaisuutta. Mikä elämässä on tärkeätä ja miten minä sen haluan elää. Missä olen onnellisimmillani ja mikä saa minut hymyilemään. Muutama päivä mökillä vahvistaa aina tunnetta, että haluan kaupungin vilinästä pois ja olla siellä, missä peippo herättää minut aamulla ja missä öisin on niin pimeätä, että linnunrata piirtyy taivaalle. 

Haluaisin asua paikassa, jossa auringon nousteessa kuulen joutsenten toitottavan ja varpuspöllön viheltävän.

Paikassa, jossa olisi kaunis piha ja jossa voisi kasvattaa vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.

Asua jossakin, minne liikenteen melu ei kanna ja missä aika tuntuu seisahtuneen.

Ja paikassa, jossa voisi samoilla kuusikossa ja kuulla tikan rummutusta. 

Paluu kesäiselle suolle

Olen viime viikkoina ahkeroinut graduni parissa ja tuloksia alkaa vihdoin tulla! Olen ihastellut kesän 2014 suokuviani haikein mielin, kuvitellut kurjen toitotukset ja hyttysen ininän taustalle ja melkein tuntenut paarman puraisun olkapäässäni. Voih, kesä 2014 oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista.

Seurasin kesän aikana kasvien kasvua ja koostiin niistä hauskat kuvasarjat, jossa sama ruutu on kuvattu viikon välein läpi kesän. Näitä kuvasarjoja ennen esittelen kuitenkin kaksi ennen-jälkeen -kuvaparia:

Siinä oli koivuletto kesäkuun alussa ja heinäkuun lopussa. Alla lettovälipintaa samoilta ajoilta.

Sitten viikottaisten sarjojen kimppuun. Ensin vuorossa koivuletto:

 Suokukat kukkivat kauniisti alkukesällä.

Pari viikkoa myöhemmin suokukka oli kukkinut ja vuorossa oli lilakukkainen siniyökönlehti.

Raatteen ja kurjenjalan lehdet puskevat esiin. 

Ja keskikesällä koko ruutu on yhtä sarojen sekamelskaa.

Viimeinen kuva on elokuun puolivälistä. Osa raatteen lehdistä on kuollut ja sarojen kärjet alkavat kellertää. Syksy koittaa.

Sitten on vuorossa kuvasarja märästä rimpinevasta, jossa sirppisammalten ohella kasvaa pelkkää leväkköä ja saraa.

Pienet leväkönvarret puskevat esiin. 

Leväkkö kukkii!

Ja taas on viimeisessä kuvassa aistittavissa syksy. Leväkön varren pituudesta on kolmannes muuttunut kellanruskeaksi.

Gradun työstäminen jatkuu aktiivisena vielä paria viikkoa. Sitten tulee Teneriffa-niminen viikon tauko! :D