Myrskyn jälkeen on poutasää

Sodankylässä on vajaan viikon verran ollut hellettä ja aurinkoista. Kuuma keli toi mukanaan ukkosmyräköitä ja komeaa salamointia. Kävin yhden myrskyrintaman jälkeen ulkona ihastelemassa tyyntä ja kosteaa rantaa.

Tänään ollaan taas tavanomaisissa lämpätilalukemissa, eli + 16 ja pilvistä. Suolla oli paljon mukavampi työskennellä, kun ei ollut riskiä saada lämpöhalvausta. Toisaalta mäkäräiset ja sääsket olivat koko ajan kimpussa. Rämmin kahdeksan tuntia suolla laittamassa grillivartaita ruutujen merkeiksi + asettelin karike- ja teepusseja maan päälle ja alle hajotuskoetta varten. Loppuvaiheessa rupesi satamaan, mikä kyllä ajoi ötökät pois, mutta sai minut näyttämään uitetulta rotalta. Olin varmasti säälittävä näky suolla rämpiessäni. :D 

Myrskyn jälkeen on poutasää...vai miten se Kari Tapio nyt taas lauloikaan. Saisi aurinko taas näyttäytyä harmaan päivän jälkeen. Huomenna pidän nimittäin ansaitun vapaapäivän ja lähden valloittamaan Luostoa. Illalla jatkan matkaa Rovaniemen lentokentälle hakemaan kahta ranskalaista orjaa harjoittelijaa, jotka auttavat minua suotutkimukseni kanssa koko kesän. ;)

Sirkuttelijat

Heräsin eräänä aamuna neljältä ja lähdin pyöräretkelle. Aurinko oli jo korkealla taivaalla ja oli kuin keskipäivällä. Olin pyöräilemässä maantietä pitkin, kun korviini kantautui linnun hätääntynyttä varoitusääntä. Kyseessä oli järripeippo, joka raivokkaasti yritti pitää kahta kuukkelia loitolla pesästään. Kuukkelithan tunnetusti napsivat linnunpoikasia. En tiedä miten järrin poikasille lopulta kävi, mutta minusta oli mukavaa nähdä kuukkeleita. :)

Jatkoin matkaa syvemmälle kuukkelimetsään. Metsä päättyi suon laitaan, mistä korviini kantautui toisen lintulajin ääntä.

Pikkusirkku! Oli kyllä mieltä lämmittävä havainto. Pikkusirkkua ei usein näe Etelä-Suomessa eikä se pohjoisessakaan ole mitenkään yleinen. 

Suon laidalla kukki hilla. Onkohan tulossa hyvä hillavuosi? Toivottavasti viime päivien rankkasateet eivät ole tiputtaneet kaikkia terälehtiä. Kuvan hillalla oli vielä puolet tallella.

Pyöräretki Sodankylään

Mesimarja kukkii.

Täällä Sodankylän peräkylillä on todella vapauttava olo. Voi vain ottaa pyörän ja ajaa minne vain milloin vain. Sodankylän keskustaan on yhden poronkuseman verran matkaa, joten ruokakauppareissu taittuu pyörällä. Tiesittekö muuten, että poronkusema on se matka, jonka poro taittaa juosten ja virtsaamatta? Porot eivät voi juosta ja virtsata samaan aikaan, joten poronkusema voi pisimmillään olla 7,5 km. Mielenkiintoista.

Sodankylän läpi virtaa Kitisen joki. Pyöräillessäni siltaa pitkin lensi meriharakka ylitseni iloisesti kiljahdellen. Meriharakka. Keskellä Lappia?! Tiiran mukaan meriharakkani oli neljäs havainto kautta aikain Sodankylästä. Ei siis pöllömpi havis.

Sodankylästä löytyy yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Tämä kaunotar on rakennettu vuonna 1689, mutta on sitä toki kunnostettu jälkeenpäin. Kirkosta uhkui ihana tervan tuoksu.

Ensi viikolla järjestetään Sodankylässä Midnight Sun Film Festival. Silloin kylän väkimäärä tuplaantuu, baarit pursuavat ihmisiä ja keskustassa on ruokakojuja ja muuta häppeningia. Ja tietysti festareilla näytetään elokuvia yöttömää yötä myöten. Sinne siis.

Suotutkimusta

Ei olisi eilen pitänyt leuhkia sillä, etten ole nähnyt yhtäkään hyttystä. Arvatkaa vaan, ilmestyivätkö nuo verenimijät kuin taikaiskusta viime yönä?! Kyllä vain. Onneksi ne eivät vielä ole ennättäneet suolle. Otan kuitenkin huomista ruutukartoitusta varten hyttysmyrkkyä mukaan...

Tässäpä on minun aapasuoni. Jotkut rimmet ovat erittäin märkiä eikä niihin ole asiaa ilman lumikenkiä. Lumikenkien avulla laitoimme suolle punaisia keppejä kartoituspaikkojen merkeiksi. Se olikin aikamoista touhua, kun keppilinjastot piti saada ilmansuuntien mukaisesti aseteltua ja linjat tahtoivat aina mennä vinoon. Hommaan meni lopulta seitsemän tuntia.

SW 25-keppi löysi paikkansa tässä maailmassa.

Keppilinjastot sijoitettiin kaasuja mittaavaan eddy-maston ympärille jokaiseen ilmansuuntaan.

Joillekin koealoille rakennettiin pitkokset. Karskit lapinmiehet tekivät pitkoksia hirmuisella vauhdilla sillä aikaa kun me tutkijat toimimme orjapiiskureina.

Valmiit pitkokset ja kaksi kaasukammion kaulusta odottamassa asennusta.

Etualalla märkä mesotrofinen rimpi, jonka takana hieskoivua kasvava jänne.

No kukas se siellä on?

Rantahämppis! Tämä kaveri kyhjötti pitkosten alla ottamassa arskaa. Jostain syystä kameran tarkennus ei pelittänyt ja molemmat kuvat jäivät suttuisiksi. Höh.

Kammion kaulukset istutetaan suohon. Istutusta varten piti käyttää sahaa. Enpä ole ennen sahannut suota. ;)

Kaulusten asentaminen oli hikistä, mutta kivaa.

Kun kaulus on paikallaan, voi pitkoksille istahtaa, oikaista koipensa ja nauttia auringonpaisteesta. Huomenna pääsen tositoimiin, kun ensimmäinen kartoituskerta lähtee käyntiin.

Napapiirin tuolla puolen

Kaunista, kaunista, kaunista. Astuessani junasta ulos Rovaniemellä oli kuin raskas taakka olisi hävinnyt harteilta. Mieli kirkkaana ja intoa puhkuen olen ahminut pohjoisia maisemia katseellani ja siinä ohessa ahertanut suotutkimuksen parissa. Viimeiset kolme päivää ovat olleet työntäyteisiä, mutta antoisia. Oma koeala on paikoillaan ja lähes kaikki valmiina kesän kasvillisuuskartoituksia varten. Vähän jänskättää selviänkö koko urakasta, mutta eiköhän se suju. :)

Aseman vieressä virtaa Kitinen-joki. Yöttömässä yössä jokimaisema kylpee hienossa valossa.

Viimeinen lumikasa sulaa kovaa vauhtia. Tänään oli trooppiset +27 astetta ja kirkas taivas, joten viimeiset lumet saavat kyytiä. Asemalta näkyvä Pyhätunturi oli vielä osin lumen peitossa.  

Kuistillani vipeltää leppälintu-pariskunta. Ne pesivät jossakin talon nurkan takana. Räpsin kuvat eteisoven ikkunan läpi.

Viikonlopun suunnitelmissa on päiväretki Pyhä-Luoston kansallispuistoon jos säät vain sallivat. En ole muuten nähnyt täällä yhtäkään hyttystä! Vielä. Viikon päästä on suolla varmaan jo aikamoinen ininä, joten nyt kannattaa retkeillä mahdollisimman paljon.

Viimeinen kesäpäivä kotona

Lauantaina oli ensimmäinen ja viimeinen kesäpäivä kotimaisemissa. Tämän tytön kesä jatkuu Sodankylässä suokasvitutkimusten merkeissä. Takaisin ihmisten ilmoille palaan vasta elokuun puolivälissä. Vaikka kyseessä on vain 2,5 kuukautta poissa, tuli jotenkin haikea olo jättää kaikki tuttu ja turvallinen. Toisaalta en malta odottaa, mitä tuleva kesä tuo tullessaan!

Kotipiha oli täynnä kukkia ja eläimiä. Oravanpoikanen kurkisteli lehtien takaa.

Omenapuu oli täydessä kukassa.

Mutta nyt minä jätän Etelä-Suomen taakse ja aloitan kesäni tunturi- ja suomaisemissa.

Adiós!