Uusivuosi sujui iloisissa merkeissä. Uudenvuoden jälkeiset päivät taas rajun vatsataudin kourissa. Ensin minä sairastuin ja seuraavana päivänä Owen. Vatsataudit ovat aina kauheita, mutta tämä oli erityisen rankka. Jossakin vaiheessa olin varma, että kuolisin. :D Totesin taudin jälkeen Owenille, että synnytys oli peanuts verrattuna tähän. Onneksi Lyyra pysyi terveenä ja onneksi sairastuimme eri päivinä, niin saimme jotenkuten hoidettua Lyyraa ja ulkoilutettua Kuuraa.
No, siitäkin selvittiin ja elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta. :D
Kävimme koko perhe tutustumassa Lyyran tulevaan dagikseen. Paikka ja henkilökunta vaikuttivat todella mukavilta! Näillä näkymin Lyyra aloittaa dagiksessa elokuussa, jolloin minä palaan takaisin töihin. Mammalomasta on siis jäljellä enää puolet. Haikeata, mutta toisaalta odotan töihin paluuta jo innolla.
Kuura tarkkailee pilkkijöitä.
Olemme sairastuvalta käsin mielenkiinnolla (ja kauhulla) seuranneet pilkkijöitä kotilahdella. Itse en missään nimessä vielä menisi jäälle, mutta pilkkijäthän ovat tunnetusti höyhenen kevyitä... Välillä jää on ollut niin sula, että järven päälle on syntynyt toinen järvi. Sääennuste lupaa edelleen plusmiinus kelejä, joten jääretket saavat odottaa kuun loppuun tai helmikuuhun.
Vauvaperheen ikävimpiä hetkiä nuo kunnon sairastumiset.
VastaaPoistaOnneksi tuo on nyt takana päin :-)
Onko Lyyra aina pelkkää leveää hymyä? Ihana, valloittava hymy :-)
Lyyra on kyllä harvinaisen tyytyväinen vauva, joka harvemmin kitisee. Lähinnä iltaisin on välillä väsykiukkua. :)
Poista