Neitokainen 1 kk

Meidän pieni Lyyris-lyllerömme täytti eilen kuukauden! Tämä on kyllä ollut elämäni jännittävin kuukausi. Tuo pieni nyytti on mullistanut meidän molempien elämän, mutta samalla tuntuu, että hän olisi ollut osa perhettämme jo paljon kauemmin (tavallaan toki onkin vatsan sisällä).

Minulle hoettiin raskausaikana, että "nauti/nuku nyt vielä kun voit, sitten kun vauva syntyy ei sinulla ole aikaa enää mihinkään" tai että "äitiysloma ei ole mitään lomaa, vaan on paljon rankempaa kuin töissä käynti". Kröhöm, minä juuri eilen totesin parille ystävälle, että onpas ollut ihana kesä, kun on päässyt lomailemaan jo kahden kuukauden ajan. :D Meille on ilmeisesti siunaantunut niin sanottu "helppo" vauva, joka pysyy tyytyväisenä niin pitkään kun vatsassa on maitoa ja vaipan vaihtaa parin tunnin välein. Voin aivan rehellisesti ja suoraan sydämestä sanoa, että vauva-arki on ollut tähän asti helppoa ja ihanaa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee väistämättä eteen vauvan kasvaessa, mutta ensimmäinen kuukausi on sujunut rennoissa merkeissä.

Pari ensimmäistä viikkoa Lyyra lähinnä nukkui, mutta nyt typykkä jaksaa jo välillä seurustella toista tuntia. Katse tuntuu kohdistuvan silmiin yhä useammin ja hän osaa seurata esineitä katseellaan ja kääntää päätä äänen suuntaan. Toissa päivänä hän reagoi hassutteluun ensimmäistä kertaa hymyilemällä leveästi ja päästämällä hassua kurlaavaa ääntä, jonka tulkitsin kikatuksen esiasteeksi. Tämä mamma herkistyi tilanteesta täysin eikä liikutuksen kyynelistä meinannut tulla loppua. <3

Oma palautumiseni on oikein hyvällä mallilla ja olo on jo lähes normaali. Sain toissapäivänä farkut mahtumaan jalkaan ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen - mikä voittajafiilis! Jospa sitten syksyllä mahtuisin jo maastohousuihini...