Pidennetty mökkiviikonloppu takana ja olipa vaan kertakaikkisen rentouttavaa...kaikki paitsi perjantainen töihin lähtö mökiltä käsin. Poroasuinen automme ei nimittäin suostunut starttaamaan paukkupakkasilla. Meikäläisellä alkoi muutaman käynnistysyrityksen jälkeen nousta tuskan hiki, oli nimittäin ehdittävä Lohjalta lähtevään aamubussiin. Laitoin miehen ratin taakse ja onneksi auto pirulainen lopulta starttasi ja ehdin kuin ehdinkin bussiin. Puhhh.
Niemenkärjessä ei ollut yhtäkään mökkiläistä paikalla, joten uskalsimme pitää Kuuraa vapaana pellolla. Neitokainen on sen verran sosiaalinen ja metsästysintoinen tapaus, että eipä sitä oikeastaan muuten uskalla päästä vapaaksi. Harmi, koska hurtta silmin nähden nautti vapaudesta ja tuhisi tyytyväisenä lenkin jälkeen oven edessä (mökin viileimmässä paikassa).
Lenkkeilyn lisäksi vietin aikaa piirtäen ja suunnitellen kutsukortteja, sahaten haloista "koristepalikoita" ja muutenkin rypemällä hääkuplassa. Tässä on taas malliesimerkki siitä, että kun innostun jostakin asiasta, lähden siihen mukaan 100-prosenttisesti.
Siellä on kyllä pieni samojedi omassa elementissään! :D
VastaaPoistaNo on! <3
PoistaVoi mikä riemu Kuuralla! Tosi kauniita kuvia.
VastaaPoistaTäällä on juostu vapaana nyt järven jäällä, joskin nyt ei taas uskalla mennä, kun tuli niin lämmintä :(
Myös metsässä tulee päästettyä vapaaksi ja toisinaan jossain hiljaisilla poluilla. Mutta tosiaan aika riskipelillä siinä mennään, koska Venni ei tosiaankaan varmasti kuuntele mua, jos näkee jonkun jänön ja sitten tietty toiset koirat joiden luo ois aina pakko päästä. Aina jos tuolla jäälläkin on näkyvissä muita koiria, pysyy venni kiinni, vaikka pitäis vain rohkeasti (ja superherkkujen kanssa) harjoitella sitä, että ei lähetä jollen lupaa anna. Koirat kuitenkin nauttii niin niin paljon, kun saavat juosta vapaana.
Onnea hääkuplassa kellumiseen ^^
Venni ja Kuura on kyllä niin samalla aallonpituudella! Kuurakin ampaisee heti matkaan (ja lukitsee korvat), kun jossakin näkyy liikettä - oli se sitten toinen koira, päästäinen tai tuulen tempaisema lehti. :) Ainoa herkku, jolla hauvan ehkä voisi saada houkuteltua takaisin taitaa olla sian korva. Sitä on vaan niin vastenmielistä kantaa mukana ja pilkkoa. :)
Poista