Koirakuume senkun pahenee

Jaiks. 

Olimme viikonloppuna retkeilemässä, kun vastaan tassutteli maailman kaunein koira, samojedi. Se tuli nuuskimaan meitä ja kerjäämään rapsutuksia. Siinä vaiheessa melkein kuulin, kuinka päässä sanoi kliks. Tässä olisi meidän perheeseen täydellinen koira!

Seuraavat päivät vietinkin sitten koira-asioita tutkiskellen: turkinhoito-ohjeita, kasvatusvinkkejä, lonkkasairauksia, haukkualttiutta jne. jne. Olen yrittänyt luoda realistista kuvaa siitä, mitä kaikkea samojedinkoiran hankkiminen tuo tullessaan. Olen myös selannut kymmenien kasvattajien nettisivuja tutkiskellen, olisiko heillä luovutusikäisiä pentuja tulossa. Yhdelle kasvattajalle lähetinkin jo sähköpostia...

Meillähän ei kummallakaan ole ollut ennestään koiraa. Minut on kasvatettu "Naapurin koira on paras koira"-mantralla ja hoettu, että koiran omistaminen rajoittaa elämää ja matkustamista (terveisiä vaan papalle ja mammalle! :D), mikä osittain voi pitää paikkansa. Toisaalta molemmilla serkkuperheilläni on koira ja eikä se heidän matkustamistaan kovinkaan paljoa (ainakaan näin ulkopuolisen näkökulmasta) ole rajoittanut. Hoitopaikka on aina löytynyt.

Katsotaan nyt, mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuu. Voi olla, että hankintasuunnitelmat menevät taas jäihin tai sitten jotakin oikeasti tapahtuu. En haluaisi tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä, tässä on kuitenkin niin suuri asia kyseessä.

Kuvituksena on samojediretkeltä räpsäistyjä lumikuvia. Olimme koko päivän retkeilemässä Hyvinkää-Riihimäki-Tuusula -suunnalla. Piekana ja koskikara olivat (kaikkien iiiiihanien puutalojen ohella!) päivän parhaat havikset. Päätimme retken Kellokosken Kinuskillaan syömään kakkua ja purkeria.

Arktinen vaatetus oli tarpeen. Tällaisissa maisemissa törmäsimme samojedinkoiraan.