Hyppäsin illalla bussiin Töölössä. Meillä oli juuri ollut mukava kokous nuorten linturyhmän kanssa ja olin matkalla kotiin. Avaan kännykän ja huomaan whatsupin täyttyneen revontuli-ilmoituksista. Avaan facebookin ja sekin on täynnä revontulivaroituksia ja toinen toistaan upeampia kuvia. Kääääk! Miksei kukaan kertonut tästä aikaisemmin?! Soitin äkkiä Owenille ja ilmoitin, että lähdetään saman tien Kirkkonumelle kunhan pääsen kotiin. Owen oli juuri ollut soittamaisillaan minulle samasta asiasta. :D Koko matkan kotiin yritin bussin ikkunasta tihrustaa ulos, mutta valosaastetta oli liikaa enkä nähnyt kuin kirkkaana loistaneen Jupiterin.
Mutta johan alkoi näkyä, kun ylitimme kuntarajan Kirkkonummelle. Ajoimme Saltfjärdenin lintutornin parkkikselle ja jäimme sinne pariksi tunniksi ihailemaan taivasta.
Aluksi näkyi heikkoa utua, joka kuitenkin voimistui.
Yhtäkkiä alkoi kuvassa näkyvästä metsiköstä kuulua monotonista huuu....huuu....huuu... sarvipöllö! Kohta toinen yhtyi lauluun pellon toisella puolella. Aivan huikeata!
Välillä näkyi heikkoa punaista sävyä.
Joskus (kröhöm, useimmiten) tarkennus oli pielessä tai kamera pääsi heilahtamaan.
Zeniitti-reposet olivat hienoimpia!
En ole koskaan nähnyt näin komeita revontulia etelässä.
Palasimme kotiin joskus yhden maissa, vaikka minä olisin halunnut jäädä pitemmäksi aikaa, mutta Owen rupesi torkkumaan jo puolen yön aikoihin. Ensi yönäkin kannattaa vilkuilla taivaalle ja samalla pitää korvat höröllä - koskaan ei tiedä mitä pöllöjä metsikössä huhuilee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti