Minulla on ollut kolme pinnatuolia siitä lähtien, kun muutin pois kotoa. Ne löytyivät muinoin kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla ja ovat palvelleet hyvin kaikki nämä vuodet. Koivunväriset tuolit eivät kuitenkaan sopineet uuteen asuntoon ja ajattelin jo myyväni ne pois. Sitten tajusin, että nehän voi maalata! Älynväläyksen saatuani ryhdyin heti tuumasta toimeen.
Lähtötilanne: siisti tuoli, jossa on pintalakka.
Hioin lakkapinnan pois p80- ja p120-hiekkapapereilla ja pyyhin pinnat kostealla rätillä.
Sitten maalasin pohjamaalilla ensimmäisen kerroksen. Kauempaa katsottuna tulos näyttää jo ihan hyvältä, mutta lähempää tarkasteltuna...
...maalipinta on aika epätasainen ja kuultaa läpi. Maali oli jotenkin aika tönkköä ja jätti herkästi paksumpia kohtia ja pisaroita tuoliin. Kun pohjamaali oli kuivunut, hioin p120-paperilla tönköt kohdat tasaisiksi. Viimeistelin tuolin kiiltävällä pintamaalilla.
Ja tadaa! Siitä tuli niin nätti! En oikein tiennyt olisiko minun kannattanut maalata vielä toinen kerros pintamaalia, mutta olin malttamaton ja halusin tuolin mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Kaksi muuta tuolia odottavat vielä vanhempien autotallissa pintamaalia. Käyn niiden kimppuun sitten joskus.
Jo viime postauksessa vilahtanut norfolkinaraukaria (Owenin aikainen ystävänpäivälahja) on kotimme uusin tulokas heti pinnatuolin jälkeen. Vaikka laji onkin alunperin kotoisin maailman toiselta puolelta, pieneltä Norfolkinsaarelta Australian itärannikotla, muistuttaa se pienenä kovasti meikäläistä metsäkuusta. Tuntuu, että pinnatuolin päällä lepää pieni palanen havumetsää kuusineen ja metsämansikoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti