Sadonkorjuu ja väsy

Palasimme eilen kaupunkiin maaseudun idyllisistä maisemista. Olen ollut koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen, tiuskinut, ärhennellyt, mököttänyt ja murissut. Gradu-datan säätämisessä meni koko aamupäivä ja minulla oli koko ajan excelvitutus päällä. Sitten huomasin, että kokous, jonka luulin alkavan kolmelta, alkoikin yhdeltä (kello oli silloin varttia vailla yksi). Juoksin bussipysäkille ja myöhästyin bussista viidellätoista sekunnilla. Kirosin ja manasin, istahdin pysäkin penkille ja laskin hitaasti kymmeneen.

Onneksi Owen on kärsivällinen ja saa minut paremmalle tuulelle. Tämänhetkinen olotilani johtuu varmasti stressistä, en ole vieläkään sopeutunut kaupunkielämään ja arjen hektisyyteen. Tuntuu, että repeän joka suuntaan. Paiskin töitä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Lapissa eläminen oli niin yksinkertaista ja seesteistä. Päivät kulkivat omalla painollaan eikä tarvinnut huolehtia juuri mistään.

Taidan olla loman (ja tumman suklaan) tarpeessa.