Metsälintu

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sumussa, omenassa








Heräsin aamulla hyvin nukkuneena. Katsoin ulos mökin ikkunasta ja huomasin, että piha oli paksun sumun peitossa. Lähdimme Lily-koiran kanssa aamulenkille aavemaisiin maisemiin. Keski-Suomessa syksy tekee jo selvästi tuloaan: omenat notkuvat punaisina, koivut kellertävät ja ilmassa on syksyinen tuoksu. Hanna nuuhkii, hymyilee, askeltaa Nokioillaan, viheltää Lilylle, ihmettelee koivunpunikkitattien määrää, näkee rastaiden muuttavan ja palaa takaisin mökille paistamaan omenaleipää aamupalaksi.

Voisin jäädä tänne koko syksyksi. Tekisin omenahilloa, omenapiirakkaa, omenaleipää ja omenamehua. Keräisin kriikunasta kaikki hedelmät ja puskista viimeiset punaherukat. Tekeisin kävelyitä sumussa, katsoisin talven tuloa ja joisin paljon teetä.

Puutarhassa on kolmisenkymmentä omenapuuta. En tiedä montako sataa litraa omenoita tänään keräsimme, mutta paljon joka tapauksessa. Huomenna niistä tehdään mehua ja serkut tekevät myös siideriä.

Rakastan syksyä. 

2 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä, pidän niin kauheasti sumusta! Ja voi miten sulonen koiratoveri.
    Syksy on kyllä rakas, todellakin mieleisin vuodenaika itellein :) Miten mahtavaa, kun pian saapuu kaunis ruska!

    VastaaPoista