Tuo maailma näyttää niin mustavalkoiselta tällä hetkellä. Ero viime lauantain värikkääsen, auringonvalossa kylpevään, maisemaan on hurja. Utuisessa ja loskaisessa kelissä on kuitenkin oma viehätyksensä (kunhan sitä ei jatku liian kauan...).
Olipas mukavaa palata tänään töihin reilun kuukauden tauon jälkeen. Olen oppaana töissä luonnontieteellisessä keskusmuseossa, ja vaikka opastaminen aina vähän jännittää pitkän tauon jälkeen, on jännittäminen turhaa. Saan opastamisesta uskomattoman paljon energiaa ja se toimii hyvänä terapiana rankkoina aikoina. Kun keskittyy sataprosenttisesti kierroksen vetämiseen, eläytyy tarinoihin, huomaa ryhmän innostuksen ja pääsee juttelemaan mielenkiintoisesta aiheesta ihanien ihmisten kanssa, niin silloin minä hyrisen onnesta. Tänään kerroin elämän historiasta alakoulu-ryhmälle ja voi että oli fiksuja lapsia! Ja mikä innostuksen tuike silmissä!
Hyrinää, hyrinää.
Kauniita kuvia harmaudesta! Tänään paistaa aurinko, mutta muutoin maisema on ollut kuin mustavalkofilmistä. Kiva blogi sinulla!
VastaaPoistaKiitos. :) Tänään oli tosiaan ihana tunne, kun aurinko ilmestyi esiin harmaan pilviverhon takaa.
Poista