Kuurankukkia ja kaukaista meriusvaa

Näistä kuvista on kyllä vaikea uskoa, että ollaan melkein Helsingin keskustassa. Perjantaina oli vihdoin vapaapäivä ja aamukin näytti kirkkaalta, joten rynnistin heti aamukahvin jälkeen Lauttasaaren kaakkoiskärkeen meriusvan toivossa. Huomasin jo Länsiväylällä, että olin pari päivää liian myöhässä - meriusva leijaili kaukana horisontissa. Noh, taivas näytti kuitenkin kauniilta, joten eiköhän rannalta jotakin kuvattavaa löytyisi.

Kävelin luodolle, jossa kuvaajat olivat jo kyttäämässä nousevaa aurinkoa.

Hetken aikaa näytti siltä, että aurinko kohta kurkistaisi pilviverhon takaa. Sitten tajusin, että pilvirintama oli tulossa suoraan kohti hirveällä vauhdilla eikä auringolla ollut mitään mahdollisuuksia näyttäytyä.

Taivaanrantaan syntyi pieniä trombeja.

Hieman jäi harmittamaan pilvinen sää, mutta olihan tuolla kuitenkin kaunista.

Ja kylmää. Talvisaappaat ja XXL-untuvatakki pitivät onneksi lämpimänä.

Kuurankukkia

Paikalla oli käynyt joutsenihailija.

Hetkeä myöhemmin alkoi lumisade, joka ei vielä näin sunnuntai-iltanakaan ota loppuakseen. Ilmeisesti lumisade jatkuu ainakin tiistaihin asti. Vihdoinkin kunnolla lunta ja pakkasta! Jess!

Mitäs me

Viimeisen viikon aikana on vietetty yhdet hautajaiset, käyty ahkerasti töissä, lenkkeilty -20 asteessa korvat jäätyneinä ja katsottu laittoman monta jaksoa Once upon a time-sarjaa. Koukussa ollaan.

Tekisi mieli lähteä ulos kuvaamaan meriusvaa ja nousevaa aurinkoa. Olen jo monena aamuna katsonut haikeasti bussin ikkunasta ulos maagista usvaa ja pastellinsävyistä taivasta. Vapaapäivä ei ole vaan vielä osunut aurinkoiseen päivään.

Paitsi yhtenä päivänä viime viikolla. Kävimme sen kunniaksi Porkkalassa vähän haukkaamassa raitista ilmaa. Sieltä jatkoimme mökille uudenvuoden viettoon. 

Auringonnousu Porkkalan Sundsin tornissa. Tornista havaitsimme mm. muuttavia laulujoutsenia, kottaraisen ja paikallisen punakylkirastaan.

Porkkalan kärjen vanhaa mettää.

Mökin huussi sai tunnelmavalaistuksen. :D

Ihailiko kukaan muu nousevaa kuuta uutenavuotena? Se oli noustessaan aluksi niin punainen puiden takana, että Owen luuli tulipalon riehuvan metsässä! Pohjoistaivaalla näkyi samaan aikaan haaleita revontulia.

Kuutamo astetta taiteellisempana.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ulkoiluttaa kameraa astetta aktiivisemmin, joten palaillaan!

Kansallismaisemissa

Jouluaattona kapusimme Akka-Kolille kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Paikalla oli runsaasti ihmisiä enkä yhtään ihmettele - maisema oli uskomattoman kaunis. Ohut utu verhosi aluksi puita ja esti kansallismaisemien ihailun. Käväisimme myös Ukko-Kolilla, mutta siellä oli vielä utuisempaa.

Joulurauhan julistus pidettiin Akka-Kolin Hiljaisuuden temppelissä.

Tilaisuuden loppuvaiheessa aurinko pilkisti esiin.

Ja sitten alkoi utu hälvetä paljastaen hulppeita maisemia!

Sään seljettyä päätimme ajaa Räsävaaran näköalatornille, koska sitä oli kehuttu paljon. Tie vei talven ihmemaan läpi.

Täytyy sanoa, että Räsävaaran huipulta avautui paljon hienommat maisemat kuin Ukko-Kolilta. Ehdin räpsäistä muutaman kuvan ennen kuin uturintama vyöryi taas päälle. 

Kuvassa näkyy Pielinen ja Kolin huiput.

Olisimme molemmat halunneet jäädä Kolille pitemmäksi aikaa, mutta työt kutsuivat. Oli toisaalta ihan mukavaa palata Espooseen, jonne oli satanut pikkiriikkisen lunta. Tuli se talvi vihdoin tänne Etelä-Suomeenkin.

Lunta!

Me karkasimme Kolille joulun viettoon. Tulomatkalla satoi vettä, räntää ja jäätävää tihkua - maisema oli äärettömän masentava auton ikkunan takana. Mökki oli kuitenkin ihana! Ja seuraavana aamuna hypin tasajalkaa onnesta: yön aikana maahan oli satanut kerros puuterilunta! Päivän aikana sitä satoi lisää ja illalla lunta oli kertynyt jo kymmenisen senttiä. Jouluaattona täytyy ottaa kaikki ilo irti upeista maisemista (ja hyvästä ruoasta) ennen kuin loskakelit palaavat.

Kaikille oikein rauhaisaa joulua!:)

Vuoden piparkakkuviritys

Meillä on mamman kanssa tapana tehdä vuosittain jonkinlainen piparkakkuluomus. Viime vuonna se oli alla näkyvä rekivaljakko, tänä vuonna kaksi överikuusta.

Tämän vuoden piparit on koristeltu työpäivän pääteeksi pienessä väsymyksessä, mikä myös näkyy lopputuloksessa. :D Kokeilin ikkunan tekemistä nallekarkeilla, mutta massa kiehui uunissa yli ja levisi rumasti.

Owen osallistui pelkästään karkkien ja piparkakkujen syömiseen. Älkää antako kuvan hämätä!

Tuo keskimmäinen on todellinen koristelun taidonnäyte. Nimesin luomuksen "Oksennukseksi".

Koristelimme mamman kanssa kuusen oksat puoliksi. Meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa, vaan kuorrutetta, strösseliä ja karkkeja lätkittiin summanmutikassa. Välillä käkätettiin yhdessä sille, miten överirumia kuusista tulee.

Tadaa!

Aika kauheita, mutta ah, niin hyvän makuisia!