Meidän eeppinen kahden viikon häämatkamme on nyt lomailtu. Matka jätti jälkeensä noin 3000 muokattavaa kuvaa, joten voitte kuvitella, mitä olen viime aikoina puuhaillut. Ajattelin julkaista täällä "valitut palat" tietyillä teemoilla sen sijaan, että kirjoittaisin paikoista ja tapahtumista kronologisessa järjestyksessä.
Sademetsät. Niistä on Costa Rica tehty ja niistä aion myös aloittaa postaussarjan. Näiden uskomattomien monimuotoisuuskeitaiden takia myös alun perin valitsimme maan honeymoon kohteeksi. Halusimme mennä paikkaan, jossa kaikki ympärillä olevat (lintu)lajit olisivat meille uusia ja ihmeellisiä. Ainakin minun kohdallani tämä onnistui, Owen on elämänsä aikana havainnut jonkin verran amerikkalaisia lintulajeja.
Linnuista lisää myöhemmin, nyt ihaillaan hetki maailman monimuotoisimpia elinympäristöjä!
Auringonnousu, sumu ja sademetsän hämäryydessä kaikuvat äänet (joista ei tiennyt olivatko ne nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden vai hyönteisten) olivat kuin satukirjasta. Vähän kuin unessa olisi ollut.
Scarlet Macaw - mahtavan värinen, mutta karmean kuuloinen papukaija.
Epifyyttejä eli päällyskasveja oli runsaasti etenkin pilvimetsissä.
Sademetsissä oli todella jännittävää liikkua. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavan puskan takaa löytyi. Liikuimme vain merkittyjä polkuja pitkin turvallisuussyistä, mutta niilläkin piti varoa askeliaan. Välillä latvustosta saattoi pudota niskaan lehtiä ja marjoja, hedelmiäkin meinasi kopsahtaa päähän monta kertaa. Onneksi sieltä ei sentään pudonnut käärmeitä tai hämppyreitä, mitä nyt jokunen muurahainen ja pörriäinen saattoi temmeltää hiuksissa.
Kaukoputkella ei kyllä tehnyt paljoakaan tiheässä metsässä. Täällä valttia olivat kiikarit ja yllättäen laserkynät! Huomasimme paikallisten lintuoppaiden osoittavan lintujen paikat laserin avulla ja päätimme, että mekin hankkisimme sellaiset seuraavaa reissua varten. Nyt otusten havainnointi meni kuta kuinkin näin Hei, tuolla on jotain... tuolla puun takana. Näetkö noi kaksi puuta, ni seuraa sitä vasemman puoleista runkoa ylös, kunnes se haarautuu ja kun seuraat oikeanpuoleista oksaa ni sen takan menee poikittain toinen oksa ja se lintu on sen toisen oksan takana lehtien katveessa. Ja kun lintua ei kolmannenkaan yrityksen jälkeenkään löytynyt, oli turhautumisen määrä suuri ja lintu jo jatkanut matkaa. Tällaisia tilanteita oli jatkuvasti ja voin sanoa, että avioliitto oli välillä kovalla koetuksella. ;D
Vesiputouksia oli paljon ja ne oli tosi hienoja!
Sademetsiä oli näinkin pienessä maassa paljon erilaisia. Hienoimpia olivat vuoristojen tammi- ja pilvisademetsät. Siellä oli lisäksi yleensä miellyttävä lämpötila (+14-23 astetta) ja usein maagista sumua.
Tammisademetsässä oli jotakin tuttua, mutta kuitenkin eksoottista. Metsän eri kerroksissa oli paljon sammalta ja varsinkin pohjakerroksen sammalmättäät muistuttivat suomalaisia metsiä. Toisaalta metsissä kasvoi myös palmuja, köynnöskasveja ja vaikka mitä muuta.
Pimeä saapui klo 18 nurkilla. Päivät täällä olivat aika pitkiä (heräsimme joka aamu klo 5), joten illallisen jälkeen olimme täysin naatteja ja nukahdimme välittömästi seitsemän jälkeen. Ei ehkä se rennoin häämatka, mutta meistä ei kumpikaan ole rantaloma-coctail-auringonpalvoja -tyyppiä. Aktiiviloma sen olla pitää! :D
