Tallinnassa med mamma

Tallinna on kyllä kontrastien kaupunki. On ränsistynyttä neukkuaikaista taloa ja sitten toisaalta vanhakaupunki, pilvenpiirtäjiä ja supertrendikäs Telliskivi. Päiväretkemme tarkoitus oli alunperin etsiä minulle hääkengät, mutta kun hääkengät löytyivätkin Facebookin kirpputoriryhmän kautta, muuttui retken teema "humputteluksi".

Aloitimme retken Telliskiven käsityö- ja designkaupoista. Home Art (kuvat yllä ja alla) on näistä ehdottomasti paras. Sen viehätyvoimaa lisää pieni "viinikahvila" kaupan perällä. Viini oli aivan erinomaista (ja halpaa) ja tuo juustorulla...mmmm....

Telliskiven taidetta.

Lounaspaikaksi valikoitui supersuosittu F-hoone. Tämä ravintola sai minulta täyden kympin, se on todellinen helmi. Miljöö vanhassa tehtaassa oli mitä upein, palvelu ystävällistä ja nopeaa ja ruoka: WAU!

Tämä setti maksoi yhteensä n. 15 €. Namnam.

F-Hooneelle palaan vielä tarkuuvarmasti. Seuraavalla kerralla kokeilen heidän jälkiruokiaan. Kakut näyttivät taivaallisilta!

Jätimme tällä kertaa vanhankaupungin väliin ja suuntasimme Telliskivestä Tallinnan itäpuolelle. Teletornista olin kuullut, mutta en koskaan käynyt. Nyt tuli sekin koettua.

Tornista avautui mieletön 360 asteen näkymä. Merellä oli sen verran utua ettei Suomen rannikkoa erottanut.

Teletornin vieressä on Tallinnan kasvitieteellinen puutarha (josta lisää seuraavassa postauksessa).

Uloskin pääsi katsomaan maisemia. Siellä oli tosin kylmä ja armoton tuuli. Brrr.

Seikkailumme viimeinen etappi oli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha, josta laitan piakkoin kuvia.

Karvanlähtöaika

Kuuralla alkoi ensimmäinen karvanlähtö kuukausi sitten. Olin jo etukäteen varautunut tähän henkisesti (katsomalla mm. youtubesta ihastuttavia videoita samojedinharjaussessioista ja valkoisista karvavuorista), mutta silti tuo karvan määrä pääsi yllättämään. Meidän punainen matto on ollu kuukauden päivät pikemminkin valkoinen ja KAIKKI nurkat ovat täynnä samojedinvillakoiria. Karvoja on myös ruoassa ja juomassa (toisin sanoen suussa), lakanoissa, nenässä ja jopa silmissä. Vaatteita ei saa karvattomiksi edes teippirullakäsittelyllä. 

Karvamatto

Samojedinvillakoiria

Kuuran tassut ovat aika nypityn näköiset, kun osa karvoista on irronnut ja osa törröttää tyylikkäästi eri suuntiin.

Itse karvaneiti kera karvamaton.

Tässä tärähtäneessä kännykuvassa näkyy osa irronneesta karvasta. Olen kerännyt karvoja muovipussiin ja tarkoitus olisi parin vuoden päästä kehrätä näistä lankaa sekoittamalla joukkoon lampaanvillaa.

Nyt myös Instassa

Sorruin minäkin sitten Instagramiin. Syytän tästä työpaikkaa, jonka Insta-tiliä (@luomusgalleria) päivitän parin ihanan tyypin kanssa. Jäin koukkuun ja pakkohan sitä oli luoda oma käyttäjänimi. Minut löytää nimellä Samojedinkukka.

Ostin äsken uuden hupelimen, jossa on oikein kelpo kamera. Kamera on itse asiassa niin hyvä, että se on osittain korvannut järkkärin arkitilanteissa. Kuvia on myös helppo muokata kännykän kuvankäsittelyohjelmilla ja ne saa näppärästi lisättyä Instaan samalta istumalta.

Yritän saada linkitettyä Instagramin tuohon blogin oikealle sivulle, katsotaan onnistunko. Wish me luck!

Kasvihuoneiden lumoissa

Minä sitten rakastan tätä työtä! Välillä saa olla asiakasneuvojana yli satavuotiaassa museossa ja välillä reilusti yli satavuotiaassa kasvihuoneessa upean vehreyden keskellä. Tässä joitakin fiilistelykuvia yhden työpäivän ajalta Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kannattaa ehdottomasti tulla käymään kasvihuoneilla etenkin silloin, kun ulkona on kylmää ja kurjaa (kuten tänään).

Kasvihuoneilla on Evoluutiopolku, joka kertoo kasvien maailmanvalloituksesta. Otin polun mainostamista varten muutaman dinokuvan. :)

Palmusali 

Kamelia

Kasvihuoneiden aamurutiineihin kuuluu sumutus.

Brachiosaurus ja käpypalmu

Kaakaopuun hedelmiä

Naavatillandsia

Huomenna pääsen taas kasvihuoneisiin fiilistelemään, mutta tällä kertaa iltavalvonnan merkeissä.

Leidit (ja irkkumies) landella

Meillä on ollut suloinen Lily hoidossa jo melkein kaksi viikkoa. Kuura ja Lillukka tulevat mainiosti toimeen keskenään, mitä nyt Lily välillä ärhentelee, kun Kuura käy liian rasittavaksi (eli jatkaisi leikkimistä loputtomiin). En olisi viime kesänä voinut kuvitella, että Lily antaa Kuuran nukkua selkäänsä vasten. Jostakin syystä Lily ei silloin voinut sietää helmoissa roikkuvaa pentua ja murisi tälle jatkuvasti. Nyt Kuuran hieman rauhoituttua on yhteiselo sujunut oikein mallikkaasti!

Pakkasimme perjantaina kolme ihmistä, kaksi koiraa ja hirveästi tavaraa Harrisoniin ja huristelimme viikonlopuksi maaseudun rauhaan. Meistä on kyllä tullut ihan täysiä mökkihöperöitä Owenin kanssa, kun jokainen vapaa viikonloppu pitää viettää siellä. :D Mutta kuka voisi vastustaa auringossa kimaltelevia hankia, takkatulen rätinää ja mykistävää tähtitaivasta?! Teimme myös retken Karkalin luonnonpuistoon, kävimme potkukelkkailemassa, söimme "läskiäispullia", teimme klassisen pöllöretken (eli ei kuultu mitään) ja lämmitimme saunan.