Odotellessa

Tuntuu, että päivät vaihtuvat tiuhaan, mutta aika on pysähtynyt. Täällä eletään edelleen pentukuplassa ja odotetaan pennun tuloa kuin kuuta nousevaa. Tänään hauvavauvat täyttävät kaksi viikkoa, mutta täytyy viedä odotella toiset kaksi viikkoa ennen kuin käymme niitä katsomassa. Onneksi saimme Lilyn eilen hoitoon laskemaan koirakuumetta (ainakin hetkellisesti). Saamme nauttia Lilyn seurasta viikon ajan.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tupsahti postiluukusta jonkin aikaa sitten. Se on nyt selattu läpi moneen kertaan ja mielenkiintoiset kasvit merkattu postit-lapuilla. Nyt olisi aika tilata läjäpäin siemeniä! Tänä vuonna keskityn enemmän koristeperennoihin ja kesämökkien "koristeluun". kuin syötäviin kasveihin. Kesäkurpitsat ja yrtit ovat toki jokavuotinen must.

Pentukuvia on luvassa kohtapuolin, mutta sitä ennen laitan tänne tällaisen sekalaisen arkikuvapläjäyksen.

Lillukka <3

Kokeilin tehdä creme bruleetä ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyvin onnistui!

Harmaapäätikka mökillä

Notkuva herkkupöytä eräissä pippaloissa.

Sukkahiki haisee...

Oih, tässä oli synkkä ja upea päivä!

Kyllä tämä kevättä on

Mökillä taas! Ajoimme tänne eilen uskomattoman kauniiden maisemien halki. Sääkin oli mitä mainioin, +0 ja auringonpaistetta. Pysähdyimme Siuntion linnan kohdalla vähän pidemmäksi aikaa ihemettelemään kosken kuohuja. Paikalla oli viikkoa aiemmin nähty lapinpöllö (!), joten pidimme myös silmämme auki sen varalta. Pöllöä ei näkynyt, mutta tiaiset lauloivat täyttä kurkkua ja jokunen käpytikkakin innostui rummuttamaan.

Mökilläkin heräsin aamulla sinitiaisen ja puukiipijän lauluun. Ihmeellinen äänimaailma näin helmikuun puolivälissä.

Hauvavauva

Nyt ne on täällä! Lumi-mamma synnytti eilen kolme tyttöä ja yhden pojan. Joku näistä kolmesta leidistä muuttaa meille maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa. Jänskättää tosi paljon ja ei millään jaksaisi odottaa. :D

Kuvat ovat kasvattaja Minna Kareisen ottamia. Käymme Lumikorven kennelissä maaliskuun puolen välin tienoilla katsomassa pentuja.

Pinkki tyttö 

Punainen tyttö

Violetti tyttö

<3

Kotosalla

Viimeiset viikot ovat olleet pitkiä päiviä töissä + kokouksissa sekä väsähtäneitä iltoja kotona. Olen kaivannut mökille aina vain enemmän ja enemmän, mutta vielä täytyy odottaa lauantaihin asti.

Päivien pidentyminen näkyy selvästi aamulla, kun ennen töitä ehtii jopa räpsäistä aamuruskokuvia. Tulppaanit olkkarin pöydällä ovat nekin varma kevään merkki.

Kodin sistustus muttui kertaheitolla, kun ostimme ystäväpariskunnalta (kiitos Juulia ja Santtu!) priimakuntoisen löhösohvan. Yritimme myydä vanhaa vihertävää sohvaa, mutta se ei kelvannut kenellekään. Sitten Owen keksi, että mitä jos laittaisimme sen olkkarin ikkunan eteen. Vitsit, sehän sopi siihen tosi hyvin ja olimme loppujen lopuksi iloisia siitä ettemme olleet saaneet sitä myytyä.

Tällä hetkellä kattilassa kiehuu hernerokka ja keittiössä odottaa pullataikina tekijäänsä. Ja hei apua, meidän hauvavauva saattaa syntyä hetkenä minä hyvänsä! <3

Pieni metsäretki

Piipahdin tänään Haltiassa pienimuotoisessa opaskoulutuksessa. Suunnitelmissa on alkaa opastaa siellä silloin tällöin nyt keväällä, sopivien aikojen sattuessa ehkä enemmänkin. Ihanaa, että voi välillä haastaa itsensä opastamalla eri ympäristössä ja hieman eri aiheista. Sitä oppii samalla niin paljon itsekin.

Koulutuksen jälkeen jatkoin Owenin kanssa matkaa Nuuksioon pienelle metsäretkelle. Ilmassa oli jo kevään tuntua. Aurinko suorastaan häikäisi, tintit lauloivat ja ensimmäiset käpytikat rummuttivat. 

Tarkoitus oli kävellä Haukkalammen ympäri. Heti kun pääsimme synkän kuusikon kätköihin alkoi kuulua nakutusta.

No kuka se sieltä kurkistelee?

Pohjantikkahan se, ja vielä gomia koiras!

Tämä kaveri oli superkesy (toivottavasti ei kuitenkaan supernääntynyt...). Se päästi muutaman metrin päähän eikä ollut moksiskaan meistä. Metsässä oli kuitenkin harmillisen hämärää ja jouduin käyttämään suuria ISO-arvoja, jotta edes muutama kuva onnistuisi.

Joo-o. Sain kyllä elämäni tikkakuvat ja -näkymät.

Tikka Tuulispään jälkeen jatkoimme matkaa Haukkalammen laavulle. Siellä oli aikaa filosofoida hetki ja rauhoittua hektisen viikon jälkeen.

Valitsemamme kinttupolkku osoittautui kuitenkin hengenvaarallisen jyrkäksi ja jäiseksi, joten jouduimme häntä koipien välissä palaamaan takaisin samaa reittiä.

Pohjantikka touhusi paluumatkalla edelleen tarmokkaasti samassa kuusikossa.

Pieni metsäretki teki kyllä hyvää. Jäimme ainoastaan kaipaamaan pörröturkkista metsähauvaseuralaista. :D