Hunajantäytteiset työpäivät

Olin opastamassa Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan pölyttäjätapahtumassa torstaista lauantaihin. Harvoin ovat työpäivät olleet niin täynnä kukkia, tuoksuja, pörriäisiä, hunajaa, aurinkoa ja värejä kuin silloin. Ihan parasta. Minäkin opin paljon uutta kukista, pölyttäjistä ja hunajantuotosta, vaikka lähtökohtaisesti olinkin kertomassa mielenkiintoisia asioita yleisölle.

Esittelypisteessä hääräsivät tapahtuman vetonaulat eli tarhamehiläiset. 

Askartelin paskartelin tapahtumaa varten kevätesikon kukan, josta näytin ihmisille kukan eri osia ja kuinka pölytys tapahtuu. Siitepölyn virkaa toimitti curry. :D

Stadin tarhaajien ihana (ja erittäin pätevä!) Merja-Riitta oli kertomassa mehiläistenhoidosta. 

Vastalingottu hunaja oli etenkin lasten mieleen.

Ja tietysti mehiläisten.

Isotöyhtöangervo ja taustalla auringontähtiä

Tässä lajit toisin päin.

Jos joskus ostan talon, jossa on oma piha, aion takuuvarmasti istuttaa siihen isoritarinkannuksia. Ihania taikurinhattukukkia!

Eurooppalohkon lammikko.

Minäkin ostin tapahtumasta noin kilon hunajaa. Lempparimaku on tuo vasemmalla näkyvä stadin hunaja (Munkkiniemestä). Mehiläiset ovat sen tekemiseen käyneet lähinnä lehmuksen kukilla ja sen takia hunajassa on uskomattoman hieno aromi. Ostin myös saunahunajaa, joka pääse tänään kokeiluun mökillä. 

Kimalainen (huomaa takajalan siitepölyvasu, johon ne keräävät siitepölyä) ukonkelloilla.

Lammasretkellä

Vaikka minulla ei varsinaista kesälomaa olekaan, tuntuu välillä siltä, että tässä ollaan oltu lomalla jo reilun kuukauden verran. Se on mahtava tunne, kun voi mukavan työpäivän jälkeen pyöräillä kotiin ja vain olla. Toisin sanoen ei tarvitse vääntää gradua tai lukea tentteihin. Voi kaikessa rauhassa kastella kasvit, mutustella ensimmäisiä kypsiä kirsikkatompsuja ja käydä pikkuretkillä lähialueilla.

Viikonloppuisin olemme lähinnä mökkeilleet, mutta viime sunnuntaina tein Sinin kanssa retken Vanhankaupunginlahdelle. Pakkasimme piknik-eväät laukkuun ja menimme pitkoksia pitkin Kuusiluotoon rapsuttamaan lampaita. Kotiseuturetkeilyä parhaimmillaan! Lampaat oli muuten tosi härskejä. Ne kaiveli repusta viinirypäleitä ja ruissipsejä ja olisivat varmasti juoneet siiderinikin ellen oli pysäyttänyt niitä ja töninyt pois.

Lauantaina lähdetään Sinin kanssa pariksi päiväksi mökille. Kauhea hinku jo päästä kuuntelemaan hiljaisuutta ja nuuhkuttelemaan metsää. Ja tietysti grillamaan tofunakkeja ja herkutteleaan oman maan ensimmäisillä potuilla!

Ps. Eiks Sinin käärmetatska oo hieno? :D

Kesä on

yhteiseloa

eeppisiä iltoja

kukkamerta

kirsikkapiirakkaa

värisuoria

otuksia (koivutyttöperhonen?!)

mökkiremppaa

tahrainen nassu, tärpätinmakuinen suu ja takkuinen tukka

Herbaarioseinä

Innostuin yläasteella keräämään ja kuivattamaan kasveja omaan herbaarioon. Harrastus jatkui lukiossa, ja yliopistolla ja nyt kokoelmissa on n. 350 putkilokasvia. Herbaario on kerännyt pölyä kellarissa jo monen vuoden ajan, joten päätin ottaa muutaman näytteen hyötykäyttöön olohuoneen seinälle. Lisäsin niiden kaveriksi muitakin samanhenkisiä postereita ja vanhoja postikortteja. Herbaarioseinä ei ole koskaan valmis, vaan täydentyy ja muuntautu ajan myötä.

Kukkateema jatkuu parvekkeella, missä kosmokset ja pelargonit kurkottelevat kohti aurinkoa.

Juhannusyön taikaa

Sillä välin, kun tavallinen kansa grillasi makkaraa, saunoi, örvelsi ja neitokaiset uneksivat tulevasta sulhostaan, käyskenteli kaksi hahmoa sumuisilla maanteillä kiikarit ja kamerat kaulassa. Juhannusyön olosuhteet olivat otolliset kaikenlaisille yölaulajille ja niinpä päätimme viettää yön retkeillen. Tarkoitus oli valvoa auringonnousuun asti, mutta minä simahdin jo ennen aamu-kolmea. 

Heti alkuyöstä näimme metsäkauriin ja sen yläpuolella saalistelevan sarvipöllön.

Alavilla mailla oli suorastaan hernerokkasumu, mutta vähän korkeammalla selkeää.

Puolenyön jälkeen kuulimme ensimmäisen kehrääjän lentokentän laidalta. Owen kuittasi linnusta suomenpinnan. Pääsimme myös seuraaman yhden kehrääjän hullunkurista hyönteispyyntiä.

Melkein kaunis hakkuuraiskio.

Tässä kohta kuuntelimme kaulushaikaran kumeata puhallusta.

Yön pimeimpänä hetkenä oli mieleenpainuvaa kulkea utuisessa männikössä. Hetkeä myöhemmin lyllersi kaksi mäyrää ohitse.