Lehtopolkua pitkin kahvilaan

Kasvit ovat tällä hetkellä niin kauniin vihreitä, että ihan silmiin sattuu.

Aamulla ilma tuntui sen verran lämpimältä, että kaivoin kesäkengät esille ja sipsuttelin niillä koko päivän. Hyvin tarkeni. 

Kotiseudun polut alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Löysimme tämän kauniin lehtopolun ihan kotimme läheltä. 

Käpytikka istuskeli polun varrella.

Retken päätepiste oli Tapiolan keskusta. Tapiolan yksi parhaita puolia on Kaisan Cafén JÄTTIkorvapuustit! Laitettiin sellainen Owenin kanssa puoliksi. Omnomnomnom. Ehkä parasta kahvilapullaa, mitä Suomesta saa.

Huomenna koittaa lähtö Viroon! Neljä päivää Matsalun lahdella lintuja ja luontoa ihmetellen. Ja vieläpä ihanan irkkumiehen kanssa. Voisiko elämä olla täydellisempää? :D

Jussarö, Jussarö

Vietimme viikonlopun Jussarössä, Tammisaaren kansallispuistossa. Retken järjesti Metsähallitus, joka halusi kuvata meitä lintuharrastajia kansallispuiston maisemissa. Filmi valmistuu ensi syksynä ja sitä pääsee silloin katsomaan luontokeskuksissa ja netissä. Meistä tuli siis kertaheitolla filmitähtiä. ;) Kuvaukset eivät vieneet paljon aikaa, joten aikaa jäi rutkasti omin päin kiertelyyn ja staijaamiseen.

Retken paras havis oli itään päin painellut leveäpyrstökihu. Saaressa oli paikallisena leppälintuja, pensastaskuja, hernekerttuja ja kirjosieppo, eli aika kesäistä lajistoa.

Saaressa oli ainakin kaksi käenpiikaa, joista toinen piti kovaa mökää. Hullunkurisen näköinen otus!

Saari on lähes kokonaan metsitetty ja osa metsästä on upeata vanhaa kuusikkoa.

Saarella on jo 1800-luvulla harrastettu kaivostoimintaa. Viimeiset rautamalmet louhittiin vuonna 1967, kun kaivos lopetettiin kannattamattomana. Rakennuksia ei kuitenkaan purettu, vaan ne ovat vielä pystyssä rapistuneessa kunnossa. Osa oli tosin romahtanut isoiksi lautakasoiksi. Välillä oli tunne kuin olisi kävellyt aavekaupungissa.

Tylli tylleröinen

Random sorsa

Päivätorkkujen aika.

Kuvaussessio meneillään hienoissa maisemissa.

Kivitaskuja pesii Jussarössä.

Oli oikein nasta reissu, vaikka unirytmi on vieläkin sekaisin retken jäljiltä. Jännityksellä jään odottamaan minkälainen filmistä tulee. :)

Eräänä iltana

Eräänä iltana lähdimme Laajalahdelle. Koivut leimusivat ruskan väreissä, pajut kukkivat keltaisina ja siitepölyä leijui ilmassa. Lahdessa pörräsi kaksi pikkutiiraa ja upea sitruunavästäräkki-ukko. Owen ei saanut katsettaan irti räyskistä, ne kun ovat Irlannissa harvinaisia.

Ihanaa asua 10 min. kävelymatkan päässä yhdestä Suomen parhaista lintupaikoista!

Wappuilua

Vappuaattona suuntasimme katsomaan Mantan lakitusta. Ihmisvilinä oli melkoinen ja hetkittäin iski melkein klaustrofobia. Selvisime kuitenkin hengissä ja jatkoimme maktaa Senaatintorille. Törmäsin siellä kahteen entiseen naapuriini! Aika hyvä sattuma ottaen huomioon, että paikalla oli kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Näytän aika juopolta viinipullo kädessä, mutta voin vakuuttaa, että pullo sisälsi vain kotitekoista simaa. ;)

Mantan lakituksen jälkeen painelimme Luonnontieteelliseen keskusmuseoon katsomaan päivän varsinaista lakitusta, nimittäin Hirven Lakitusta. Tämä ratkiriemukas biologien perinne on jatkunut jo vuodesta nakki ja muusi. 

Ripulinvärinen hirvi sai iki-ihanan siittiöhatun päähänsä raivokkaiden suosionosoitusten saattelemana.

Vappupäivän vietimme perinteisen kaivarikierroksen merkeissä.

Sää oli ihan ok, kunnes rupesi tihuttamaan. Sinnittelimme vajaan tunnin sateenvarjon alla skumppaa juoden ja pienessä hiprakassa hihitellen. Sitten olin niin jäässä ettei auttanut muu kuin lähteä rivakkaan puolijuoksuun Kamppia kohti. 

Räpsäsin muutaman kuvan pullaselkälokeista ennen kuin lähdimme. Kauniita otuksia.

Saimme ihania vieraita kotiin vappupäivälliselle. Piirakoita, perunasalaattia, munkkeja, kakkua ja kermavaahtoa tuli syötyä räjähdyspisteeseen saakka. Ensi vuonna uudestaan!

Toivottavasti kaikilla oli riemukas vappu! :)