Se ilta oli kaunis

Se oli yksi niistä illoista, kun kummallakaan ei ole kiire minnekään. Laskeva aurinko oli lämmin, vaikka ilta tuntui jo viileältä. Olin metsänreunassa kuvaamassa, kun olkapäätä alkoi kutittaa - hyttynenhän se siellä nauttimassa illallista! Ja minä kun luulin, että jätin kaikki hyttyset taakseni Lappiin, mutta mitä vielä. Syyshyttysiä oli lopulta ympärilläni niin paljon, että joudun pakenemaan paikalta. Laskin illalla olkapäiltä ja käsivarsilta viisi puremaa. Murrr.

Paketoitu kotitalokin näytti suorastan kauniilta ilta-auringossa. Ukot maalasivat eilen parvekkeen kattoa, joten jotain edistystä tuntuu tapahtuvan. Saisivat kuitenkin jo poistaa nuo masentavat muovit. Haluan juoda aamukahvini auringonpaisteessa, parvekkeella, viltteihin kääriytyneenä.

Korkeuksissa

Päätimme eräänä aurinkoisena iltapäivänä (niitähän on viime aikoina piisannut) lähteä staijaamaan petoja Malminkartanon täyttikselle. Uskomatonta, että vielä syyskuun puolivälissä tarkenee topilla. Missä ovat kuulaan kirpeät, nolla-asteiset aamut? Tai viikkoja kestävät harmaat syyssateet? Täällä kaivattaisiin jo syksyä, kesä saisi nyt minun puolestani loppua. Piste.

Tästä aurinkoisen kesäisestä iltapäivästä mieleen jäivät:

Kaksi kaartelevaa merikotkaa tummaa pilveä vasten

Takiaiset linnunpesä-nutturassani (kiitti vaan Owen)

Epätoivoiset yritykset repiä takiasia pois hiuksista

Arskaa ottava leppis

Risti mäen huipulla

Nuijittu punajalkahaukka

Rappuja ylös alas juoksevat, huippukuntoiset ihmiset

Kikattaen trippejään juovat lapset

Sisustusjuttuja

Moih! Täällä on pari viimeistä päivää ollut ihana hässäkkä päällä. Olen pyöräillyt paikasta toiseen, nähnyt ystäviä, graduillut, opastanut, siivonnut, sisustanut, leiponut ja syönyt runsaasti. Rakastan sitä tunnetta, kun on paljon tekemistä ja päivät tuntuvat kulkevan omalla painollaan. On ihan parasta nähdä ystäviä, joita ei ole nähnyt kuukausiin tai vuoteen (!) ja sitten käydä läpi kaikki kuulumiset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Olen viime aikoina pohdiskellut paljon tuevaisuuttani ja sitä mitä minä oikeasti haluan tehdä isona. Toistaiseksi en ole osannut tehdä päätöksiä ja se osittain ahdistaa ja osittain on aika vapauttavaa, kun kaikki ovet ovat auki.

Kävin perjantaina Habitare-messuilla hakemassa inspiraatiota sisustukseen. Jonkin verran sitä sieltä löysin, mutta olin ehkä hieman pettynyt messujen antiin. Halleissa oli paljon tyhjää tilaa, tylsiä yhtiöständejä ja aika vähän mitään konkreettista, josta saada ideoita.

Nuo "knipsuttimet", joihin voi helposti vaihtaa kuvaa tilanteen ja mielialan mukaan, olivat hyvä idea. Luontoaiheiset kuvatkin kolahtivat. :) Näitä myy Destiny-niminen yritys.

Messuilla syntyi ajatus tällaisesta "seurustelunurkkauksesta", jonka voisi valmistaa kierrätysmateriaaleista DIY-hengessä. Laudanpätkistä/vanhasta arkusta/pöydästä/kaapista saisi tehtyä alustan, johon ostaisi patjan, jonka sitten päällystäisi kankaalla ja möyhentäisi tyynyillä. Hmmm. Voisi onnistuakin.

Eilen vietimme päivän ikeassa ja hankimme asuntoon pysyvän vaatekaapin. Olin yrittänyt löytää käytettyjä vaatekaappeja netistä ja kierrätyskeskuksesta, mutta tajusin, että käytettyjä kaappeja on suorastaan mahdotonta purkaa, kasata, kuskata ja koota uudestaan uudessa kodissa. Jouduimme siis ostamaan uudet (hienot!!!) kaapit, jotka jäävät asuntoon pysyvästi. Asunnon omistaja (vaarini) lupasi maksaa kaapit, joten diili kuulosti hyvältä. :) Ikea-kaappien kasaus on kyllä kuin aikuisten lego, aika hauskaa oikeastaan.

Sumua, remppaa ja pako kotoa

Eläminen muovipussin sisällä alkaa tympiä. Herätykset klo 7.00 kauheaan jyrinään, poraamiseen, tumputukseen ja tärinään alkaa sekin tympiä. Onneksi julkisivuremontti alkaa olla loppusuoralla ja kohta pääsemme nauttimaan uusista ikkunoista ja uudesta parvekkeesta. 

Tänä aamuna heräsin siihen, että keittiömme ikkunankarmeja hakattiin säpäleiksi. Kohta ovikello soi, ja remonttireiska asteli sisään irrottamaan keittiön ikkunoita. Kello oli vailla kahdeksan ja minä puolipukeissa ja juuri heränneenä. Ei siinä muu auttanut kuin pakata laukku ja paeta kotoa. Nyt istumme  huoltoasemalla aamiaisella ja katson ulos ikkunasta. Remonttijullit istuvat ulkona tupakalla paksun sumun ympäröiminä. Ryystävät välillä kahvia ja tuijottavat sitten sumuista maisemaa. Aika tuntuu jotenkin pysähtyneen.

Muovinen näkymä olohuoneen uudesta ikkunasta.

Näkymä keittiön ikkunasta "parvekkeelle".

Välillä oikeasti tuntuu siltä, että pää on muovipussin sisällä eikä saa tarpeeksi happea. Owen teki pari hengitysaukkoa ikkunan muoviin.

Minä sitten rakastan tätä sumua. Illat ovat olleet erityisen maagisia viime aikoina. 

Nyt on kuitenkin tämän tytön aika siirtyä pyörän selkään ja polkaista Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan opastamaan. Nauttikaahan sumusta ja alkavasta syksystä!

Sadonkorjuu ja väsy

Palasimme eilen kaupunkiin maaseudun idyllisistä maisemista. Olen ollut koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen, tiuskinut, ärhennellyt, mököttänyt ja murissut. Gradu-datan säätämisessä meni koko aamupäivä ja minulla oli koko ajan excelvitutus päällä. Sitten huomasin, että kokous, jonka luulin alkavan kolmelta, alkoikin yhdeltä (kello oli silloin varttia vailla yksi). Juoksin bussipysäkille ja myöhästyin bussista viidellätoista sekunnilla. Kirosin ja manasin, istahdin pysäkin penkille ja laskin hitaasti kymmeneen.

Onneksi Owen on kärsivällinen ja saa minut paremmalle tuulelle. Tämänhetkinen olotilani johtuu varmasti stressistä, en ole vieläkään sopeutunut kaupunkielämään ja arjen hektisyyteen. Tuntuu, että repeän joka suuntaan. Paiskin töitä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Lapissa eläminen oli niin yksinkertaista ja seesteistä. Päivät kulkivat omalla painollaan eikä tarvinnut huolehtia juuri mistään.

Taidan olla loman (ja tumman suklaan) tarpeessa.

Sumussa, omenassa

Heräsin aamulla hyvin nukkuneena. Katsoin ulos mökin ikkunasta ja huomasin, että piha oli paksun sumun peitossa. Lähdimme Lily-koiran kanssa aamulenkille aavemaisiin maisemiin. Keski-Suomessa syksy tekee jo selvästi tuloaan: omenat notkuvat punaisina, koivut kellertävät ja ilmassa on syksyinen tuoksu. Hanna nuuhkii, hymyilee, askeltaa Nokioillaan, viheltää Lilylle, ihmettelee koivunpunikkitattien määrää, näkee rastaiden muuttavan ja palaa takaisin mökille paistamaan omenaleipää aamupalaksi.

Voisin jäädä tänne koko syksyksi. Tekisin omenahilloa, omenapiirakkaa, omenaleipää ja omenamehua. Keräisin kriikunasta kaikki hedelmät ja puskista viimeiset punaherukat. Tekeisin kävelyitä sumussa, katsoisin talven tuloa ja joisin paljon teetä.

Puutarhassa on kolmisenkymmentä omenapuuta. En tiedä montako sataa litraa omenoita tänään keräsimme, mutta paljon joka tapauksessa. Huomenna niistä tehdään mehua ja serkut tekevät myös siideriä.

Rakastan syksyä. 

Pesänrakennusvietti

Siitä asti, kun palasin Lapista ja astuin kotiovesta sisään minua on vaivannut kauhea sisustusvimma. Olen ehtinyt asua uudessa kodissamme vasta reilun kuukauden ja sisustaminen jäi vähän kesken ennen lähtöäni. Vaatekappi ja suurempi sänky ovat nyt ykkösinä toivelistalla. Lähiviikkoina tilanteen pitäisi onneksi korjaantua. Nukkuminen 60 cm levyisellä alueella irlantilaisen "kuumavesipullon" vieressä tunkkaisessa remonttitalossa ei vaan ole kiva yhdistelmä... 

Vaatekappia ja uutta sänkyä odotellessa kävimme Hietsun kirpparilla etsimässä säilytyslaatikoita ja Owenille kuteita. Tuolle miehelle on sitten helppo löytää paitoja! Puolessa tunnissa oli kasa t-paitoja ja villapaitoja hankittu, säilytyslaatikot jäivät löytämättä.

Päivän asu oli astetta elegantimpi kuin edellispäivän hippiasu.

Tori.fi ja Kierrätyskeskus ovat muuten loistopaikkoja! Torista olemme kahden viime päivän aikana löytäneet pyykkikorin ja kenkätelineen, Kierrätyskeskuksesta taas huippuhyvän pyörän! Pyörä nimettiin saman tien "Speedyksi" ja se on aivan ihana!! Ensimmäistä kertaa voin tehdä 40 km päivittäisiä pyöräkeikkoja luennoille ja töihin ilman, että on ihan naatti huonon pyörän takia. Matka kampukselle kesti vain 50 min., eli saman verran kuin julkisilla! 

Ou jee.