Metsälintu

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Post-mökki depression







Mökin jälkeinen masennus. Olen viimeisen vuoden aikana ihmetellyt miksi aina mökkireissun jälkeen kiukuttelen ja ahdistun kotona. Kuvittelin, että tavaroiden purkaminen, keittiön kaaos ja muut tekemättömät työt aiheuttivat epämiellyttävän olotilan, mutta olin väärässä. Kuvio toistuu joka kerta oli koti paluupäivänä siisti tai ei. Olotila kestää yleensä vuorokauden, sitten olen taas oma itseni.

Tajusin keväällä, että oireet aiheutti äkillinen muutos upeista järvimaisemista ja lenkkeilymaastoista kaupungin meteliin ja kiireeseen. Kaipasin aamukahvihetkeä terassilla, auringonlaskun kultaamaa vastarantaa, rantasaunaa, puutaloja maalaismaisemissa ja tietenkin sitä uskomatonta linnunlaulukonserttia!

Kaipuu pysyvästi maalla elämiseen on kova. Selaan edelleenkin lähes päivittäin omakotitalojen myynti-ilmoituksia Helsingin kehyskunnista. Etäisyys keskustaan (jossa meidän molempian työpaikat ovat) tuottaa kuitenkin harmaita hiuksia. Työmatka pitäisi pystyä taittamaan mielellään julkisilla eikä se saisi kestää yli 45 min. Hintakaan ei saisi olla paha. Kadehdin suuresti ihmisiä, joilla on työpaikat pk-seudun ulkopuolella - talojen ja tonttien hinnat ovat järkyttävän halpoja jo tunnin automatkan päässä ydinkeskustasta.

Asuapa mökin kaltaisissa maastoissa pysyvästi. Ehkä vielä joskus. :)



6 kommenttia:

  1. Tiedän niin tunteen. Tervetuloa Järvenpäähän, talon osto tuntuu tällä hetkellä todella oikealta päätökseltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin iloinen teidän puolesta, kun löysitte sieltä punaisen tuvan ja perunamaan! Järvenpää olisi kyllä hyvä, joskin luontoa saisi olla vähän enemmän. :p

      Poista
  2. Tarkkojen kartta-analyysien jälkeen totesin, että kohtuuhintainen omakotiasuminen alle 45 min päässä Helsingin keskustasta on mahdollista vain raideyhteyden varressa Keravalla tai Järvenpäässä. Luonnonläheisyydestä joutuu tosin hieman tinkimään oikeaan maaseutuun verrattuna. Kirkkonummen talot ovat monesti kalliimpia ja raideyhteys on huonompi. Jos on mahdollisuus pitää kahta autoa tai synkata töihin meno perheen sisällä, Sipoon maaseutu voi täyttää kriteerit. Jos työpaikat eivät sijaitse kohtuulähellä rautatieasemia, 45 min aikaraja tulee toki Järvenpäästäkin vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä Teemu! Sipoossa olisi kyllä paljon mielenkiintoisia taloja myynnissä ja siellä pääsisi nauttimaan maaseudusta. Kaksi autoa olisi tosin siellä aika must... Kirkkonummi olisi ihana, mutta kuten sanoit, on siellä yllättävän kallista ja junayhteys hidas. Bussilla tosin pääsisi motaria pitkin reilussa puolessa tunnissa niin Pohjois- kuin Etelä-Kirkkonummella. Hmmm, tässä on kyllä paljon mietittävää. Lisäksi pitäisi olla päiväkoti+koulu järkevän matkan etäisyydellä, jos meille joskus siunaantuu lapsia. :D

      Poista
    2. Joo, jostainhan näissä joutuu aina tinkimään ainakin jos on töitä tai lapsia. :) Me ei haluttu joustaa nopeasta raideyhteydestä, joten ihan skutsiin ei voitu muuttaa. Haluttiin myös asua suht lähellä taajamaa, josta löytyy kaupat, koulut ja muut pakolliset palvelut. Lähiluonnosta olikin sitten pakko tinkiä, onneksi on sentään oma piha ja Tuusulanjärvi ja toisaalta autolla hurauttaa hetkessä vaikka Sipoonkorpeen. Täydellisessä maailmassa olis tietty isompi talo ja tontti suoraan hienoon metsään ja järveen rajoittuen, mutta sitten ei enää budjetti riittäisikään :)

      Poista
  3. Niin samanlaisia ajatuksia. Kaupungissa nykyään ahdistaa, luulen että olisin onnellisempi maalla. Mieheni, vaikka onkin omalla tavallaan luontoihminen, ei kuitenkaan näkisi itseään koskaan asumassa täysin maalla. Niinpä asumme täällä Espoon keskuspuiston läheisyydessä.

    VastaaPoista