Metsälintu

torstai 21. toukokuuta 2015

Kesän kynnyksellä, vehreyden keskellä













Löysin Virosta unelmieni pihan. Se oli sopivan villiintynyt, mutta täynnä tulppaaneja ja narsisseja. Peippo, satakieli ja mustapääkerttu lauloivat ja voikukkapolku kutsui sisään. 

Oli myös kettua ja maalaismaisemaa ja kiurun laulua. Omenapuut ja vaahterat täydessä kukassa. Vihreä väri oli niin voimakas, että silmiä melkein särki.

Tällaisissa paikoissa sitä aina havahtuu, että mikä on oikeasti tärkeää elämässä ja mitkä asiat tekevät onneliseksi. Tulee lämmin ja rauhallinen olo, kuin olisi yhtä luonnon kanssa.

2 kommenttia:

  1. Katsoin heti itsekin, että oi, tuon pihan haluaisin!
    Ja ketun loikka!
    Haikaroita itsekin ihailin virossa, kylläkin vain junan ikkunasta :)) Mutta on ne aika ihmeellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kattohaikarat on aika vekkuleita! :) Nythän meillä Suomessa jännitetään onnistuuko kattohaikarapariskunnan pesintä Turussa. Se olisi ensimmäinen onnistunut pesintä koskaan. Toivotaan parasta!

      Poista