Karua kauneutta

En oikein tiedä mitä mieltä olen Torronsuosta. Onhan se hieno, mutta jotakin luotaantyöntävää siinä on. Olen nyt käynyt siellä kaksi kertaa ja minulla on vahva tunne, että uudestaan en ihan vähään aikaan mene. Suo on heti tunturin jälkeen niitä hienoimpia elinympäristöjä, mutta Torronsuo on jotenkin tylsä. Karu, kaunis ja tylsä. Minun siperialainen pystykorvani sulautui kuitenkin maisemaan paremmin kuin hyvin. Tuo viimeinen kuva on niin hieno!

Olin tosiaan Kuuran kanssa Luonto-Liiton karpaloretkellä Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoissa viikonloppuna. Retki alkoi Liesjärveltä, jossa vietimme yön teltassa, ja päättyi Torronsuolle seuraavana päivänä. Laitan seuraavaksi kuvamatskua Liesjärveltä jahka saan loput kuvat muokattua.

Syksyn viimeiset

Yksi syksyn bongatuimmista linnuista pk-seudulla oli Vuosaaren mustakurkkurautiainen. Nyt ei siis puhuta taigarautiaisesta, vaan vieläkin harvinaisemmasta otuksesta. Pakkohan sitä oli itsekin käydä katsomassa, olihan kyseessä elis sekä minulle että Owenille. Täyttömäelle oli kerääntynyt n. 150 henkeä, joten yksin ei tarvinnut hytistä hyisessä tuulessa.

Täytyy sanoa, että tuo oli ehkä kämäsin bongausreissu ikinä. Lintu näyttäytyi keskimäärin pari kertaa tunnissa ja parin sekunnin ajan kerralla. Loput ajasta se vietti risukasassa piilotellen. Itse onnistuin kahden tunnin seisoskelun aikana näkemään sen sekunnin ajan. Bah. Onneksi bongaus oli sosiaalisessa mielessä antoisa ja aika koominenkin. :D 

Vuosaaren täyttömäen rautaporttikaan ei estänyt raivoisaa bongarijoukkoa! ;D 

Viikkoa myöhemmin kävimme Tringan hallituslaisten kesken Porkkalassa retkellä. Aamu tarjosi suloista auringonpaistettu kera läheltä ohi lipuneen pikkukajavan upeassa myötävalossa.

Samana viikonloppuna olimme Owenin kanssa ulkoiluttamassa Kuuraa ja optiikkaa Seurasaaressa. Emme vielä tässä vaiheessa olleet tietoisia paikalla lymyilevästä (Suomen ensimmäisestä!!) idänpikkusieposta. Sen sijaan keskityimme kuvaamaan kanahaukkoja ja oravia...

Pyrstötiaisen pyrähdys.

Mökki life

Syysilta oman kodin lämmössä

Tänään olin nössö. Vietin eilisillan karttoja ja vaellusreittejä tutkaillen. Päässä oli vain yksi ajatus: nyt pitäisi päästä viettämään yö laavussa! Sää näytti ihan ookoolta ja sain Oweninkin ylipuhuttua siitä, että yö laavussa olisi kerrassaan loistava idea. Siellä voisi grillata vaahtokarkkeja ja kuunnella pöllöjen syyssoidinta!

Aamulla pakkasimme tavarat ja läksimme matkaan kohti Hyvinkäätä. Owen ehdotti, että katsastaisimme Hyvinkään pellot piekanoiden varalta ennen vaellusta. Joo, mikäpä siinä... Hei, tuolla on yksi! Pysäytä! Ulos autosta ja 10 min. seisoskelua pellon reunassa piekanaa ihmetellen. Hirveässä tuulessa. Asteita ruhtinaalliset +1 ja lumihiutaleet leijailivat hiljaa liian ohuisiin lapasiini. Ei hemmetti. Brrrr. Minä siinä sitten että Owen, I'm having second thoughts...Owen ei onneksi pitänyt minua nössöluuserina, vaikka päätimmekin perua minivaelluksen.

Sen sijaan lähdimme kakkukahveille (kuinkas muutenkaan)! :D Sanoimme melkein yhteen ääneen, että ajettaisiinko Kellokosken Kinuskillaan. Joooo...!!! Omnomnom. Miksei Kinuskilla voi perustaa toista kahvilaa Espooseen?

Sokeripysähdyksen jälkeen ajoimme takaisin kotiin ja laitoin takkaamme ensimmäistä kertaa tulen. Oi, mikä suloinen lämpö. Kylmästä kankeat raajani (ja kakusta ällön täysi vatsani) alkoivat hiljalleen lämmetä. Kyllä täytyy sanoa, että kakkukahvit ja oman kodin lämpö veivät tänään voiton. Nössö nöyrtyi tällä erää, mutta tekee uuden eräjormayrityksen kahden viikon päästä, kun luvassa on Luonto-Liiton vaellus Liesjärvi-Torronsuolle.

Invaasio

Kaikki vähänkään lintumaailmaa seuranneet eivät ole voineet välttyä kuulemasta taigarautiaisinvaasiosta. Tämä Pohjois-Siperiassa pesivä idänihme oli ennen tätä syksyä havaittu Suomessa ainoastaan 11 kertaa. Viimeisten kahden viikon aikana mokomia tirppoja onkin sitten havaittu huikeat 30 kappaletta! Ihan älytöntä. Niitä kirjaimellisesti satelee taivaalta. Tämän mekin saimme kokea Viikissä sunnuntaina.

Viikistä oli lauantaina ilmoitettu yksi taiguli, joten sunnuntaina läksimme suoraan mökiltä bongausapajille. Saapuessamme paikalle kuulimme, että puskaan oli hetkeä aikaisemmin pudonnut toinenkin taigarautiainen! Eikä aikakaan, kun pääsimme ihailemaan molempia lähietäisyydeltä.

Joukossa hyppeli myös runsaasti tiltaltteja.

Kertakaikkisen upea hihittelijä. Nyt vaan koluamaan puskia ja etsimään omaa taigarautiaista vaikka takapihalta!