Ensivaikutelma Pariisista

...oli kutakuinkin tällainen:

Pariisista löytyi rumin ja ahdistavin metroasema, missä olen koskaan käynyt. En tiedä miten onnistuin saamaan yllä olevan kuvan ilman, että siinä näkyy ristin sielua. Metroasema oli nimittäin perjantai-illan ruuhkassa infernaalinen ja minä meinasin saada hermoromahduksen siellä tunneleissa. Pappa otti sen sijaan ihan lugnisti. :D

Massat odottamassa menopeliä.

Mitä oivallisin kuvauspaikka kauhuelokuvalle. 

Onneksi selvisimme tunneleista hengissä ja osasimme jäädä pois oikealla pysäkillä. Hotellikin löytyi helposti. 

Tämän hotellin ainoat hyvät puolet olivat sijainti ja huokea hinta. Asiakaspalvelu oli todella nihkeätä (terveisiä vaan tiskin takana skypettävälle respasedälle, jota ei olisi vähempää voinut kiinnostaa hotellin asiakkaat), huoneet kylmiä ja homeisia ja käytävät ahtaita. Minua rupesi aina hirveästi yskittämään, kun pääsimme huoneeseemme. En tiedä johtuiko se seiniä ja kattoa peittävistä mustista läiskistä vai kylmänkosteasta ilmasta.

Noh, ensimmäinen ilta Pariisissa ei ollut ehkä se mukavin, mutta seuraavana päivänä näimme kaupungin aivan eri valossa. Siitä lisää huomenna, nimittäin nyt tämä neiti painelee unten maille omaan lämpimään petiinsä, jossa huoneen lämpötila on juuri sopiva ja seinät ovat homeettomat. :) Bonne nuit!

Le Mont Saint-Michel

Saanen esitellä yhden maailman kauneimmista saarista, UNESCOn maailmanperintökohteen ja Normandian ylpeydenaiheen: Mont Saint-Michel! Tämä oli retkeni kohokohta. Auringonpaisteessa kylpevät historialliset rakennukset, kapeat kujat ja kappelit, villiintyneet pihamaat ja käytävillä kaikuvat askeleet. Ihan kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin tuhat vuotta.

Mont Saint-Michelin ensimmäinen rakennus oli 700-luvulla rakennettu rukoushuone. Siitä se sitten lähti...

Saaressa asui jättiläiskastematoja.

Tässä on puutarha minun makuuni.

Saaren varjo oli lähes yhtä mahtava kuin saari itsekin.

Pappa näyttää kovin ranskalaiselta baskeri päässään. Välillä kävelimme molemmat baskerit päässä ja minulle tuli hiukan turistihöntti olo. Ranskalaiset eivät nääs itse käytä näitä päähineitä melkein koskaan. Minä näin viiden päivän aikana yhden baskeripäisen naisen, enkä ollut edes varma oliko henkilö paikallinen vai turisti.

Jos joku lukijoista joskus vierailee Normandiassa, niin Mont Saint-Michel on ehdoton must-kohde.

Söpössä putiikkissa

Rennesin vanhoissa rakennuksissa oli monia suloisia pikkupuoteja, joissa kiertelin silmät pyöreinä ja ihmetyksen vallassa. Ihmeellisin liike oli "enkelikauppa", joka oli ahdettu täyteen kimaltavia esineitä, pitsiä, roosaa ja enkeleitä eri muodoissa. Valitettavasti en saanut lupaa kuvaamiseen liikkeen omistajalta, mutta se oli kertakaikkisen käsittämätön paikka.

Le petit Souk -puotia sain sen sijaan kuvata. Sekin oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Yhtä tuotehyllyä pystyi helposti tuijottamaan viisikin minuuttia näkemättä kaikkia tavaroita, jotka se kätki päälleen. Tässä muutama maistiainen kaupan tarjonnasta:

Tuo loistava pupunukke pisti minut kananlihalle ja se tuntui tuijottavan minua herkeämättä. Nukke ansaitsisi pääosan jossakin kauhuelokuvassa. Ylimmällä hyllyllä oleva sienilamppu oli kuitenkin syötävän suloinen!

Oli suoranainen ihme, että en ostanut kaupasta mitään. Toisaalta, putiikissa ei oikeastaan myyty mitään tarpeellista, kaikki oli pientä (mutta kaunista!) tingeltangelia.

Ja voih, minkälaisessa rakennuksessa tingeltangelkauppa olikaan! 

Puistossa ilta viilenee

...Pete lämpimikseen hyppelee... :D En voinut vastustaa. Anssi Kelan Puistossa on soinut koko päivän päässäni ja nyt se varmasti soi sinunkin korviesi välissä. Olepa hyvä.

Puistobiisin innoittamana päätin näyttää otoksia Rennesin puistosta, Parc du Thaborista, joka on ränkattu yhdeksi Ranskan hienoimmista puistoista. Saavuimme paikalle hetkeä ennen auringonlaskua, kun oli jo alkanut hämärtää.

Puisto oli kaunis näin loppusyksystä, mutta voin vain kuvitella. miten upealta se näyttää kukkaisaikaan ja keväällä.

Retken päätteeksi herkuttelin erinomaisella omensiiderillä sekä tomaattijuusto-crepesillä. Taisi olla Ranskan reissun paras annos! Täkäläisissä crepeseissä käytetään jotakin tummaa jauhoa, joka antoi lätylle ihanan täyteläisen vivahteen. Namnamnam... 

Jälkkäriksi kävin suklaapuodissa kuolaamassa toinen toistaan kauniimpien suklaiden perään, mutta en sortunut kiusaukseen. Sen sijaan ostin sieltä Owenille syntisiä tuliaisia.

Roosa ja turkoosi Rennes

Retkemme jatkui Versaillesta Rennesiin. Heräsin aikaisin aamulla ja olin aamiaisella jo ennen seitsemää. Kun ulkona alkoi sarastaa, kaappasin kameran kainaloon ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. 

Rennesissä uusi kohtaa vanhan. Pysyttelin visusti vanhankaupungin puolella koko päivän. Alas päin selatessanne, ymmärrätte varmasti miksi. :)

Aamu oli hyinen ja kävelin rivakasti eteenpäin pysyäkseni lämpimänä. Välillä oli käytävä kahvilassa lämmittelemässä kahvikupposen äärellä.

Vanhat ovet ja rakennusten yksityiskohdat olivat niin kauniita!

Vanhimmat rakennukset nojasivat aina vähän mihin sattui. Nuokin talot olivat asuinkäytössä ja suurimmassa osassa oli pikkuputiikkeja katutasolla. Esittelen yhden niistä lähiaikoina. 

Katutaidetta

Rennesissä riitti juuri sopivasti katsomista pariksi päiväksi. Pidin kaupngista oikeastaan enemmän kuin Pariisista, jotenkin se tuntui heti kodikkaalta.