Ennen päivänlaskua ei voi

Minulla on jo parin päivän ajan soinut päivänsade ja menninkäinen päässä. Se alkoi lauantai-iltana, kun kävin Sodankylän pohjoispuolella ihailemassa keskiyön aurinkoa ja superkuuta.

Kultapiisku aloitti kukintansa viime viikonloppuna.

Oli hämmästyttävää, kun pohjoisessa aurinko värjäsi taivaan punakeltaiseksi ja etelässä nousi samaan aikaan superkuu. Piti vähän väliä tehdä 180 asteen pyörähdyksiä ja kuvata molempia taivaankappaleita eri kulmista ja eri maisemissa.

Kuu oli aikamoinen jötikkä.

Ihan yhtä seesteistä tunnelmaa ei ole tällä viikolla havaittavissa. Tulemme ahkeroimaan suolla kaikki päivät ja illalla hommat jatkuvat labrassa. Tämänkin päivän työtunnit venyivät 14 tuntiin. Maastotöitä ei yhtään helpota trooppinen kosteus, kumuus ja ukkosmyräkät, jotka tekevät pelkästä loikoilustakin raskasta. Olisipa +10 astetta ja raikas viima. Ahhh.

Lisää hehkutusta

Typpinäytekammiot sekä valokammiomittauksissa käytettävä varjostinharso odottavat suotutkijoita.

Ristihämähäkki 

Lopuksi vielä selfie hyttysten kanssa.

Kävin viime yönä reilun 60 km pyöräretkellä upeissa maisemissa ja pääsin ihailemaan superkuuta ja yltiöromanttista auringonlaskua. Siitä lisää huomenna. :)

Hehku

Kun päivisin on ollut niin kuuma, päätimme työskennellä keskiyöllä. Ja kyllä kannatti. On ollut mieletöntä tehdä suotutkimusta tyynessä ja hiljaisessa kesäyössä. Noh, hiljaisessa ja hiljaisessa, itiköiden ininää ei lasketa. ;) Näitä kuvia tulen varmasti kaihoisasti selaamaan talven pimeinä hetkinä.

Sanon sen taas: Lappi on sydäntäraastavan kaunis.

Kesätyttö ja kesämekko

Kun on viikon päivät käyttänyt enemmän tai vähemmän nuhjuisia maastohousuja ja hikistä toppia on ihanaa vaihtaa hameeseen. Farkkuhame löytyi Rovaniemen kirpparilta kahdella eurolla. En yleensä käyttä farkkukankaisia vaatteita, mutta tämä hame on poikkeus. Hyvää materiaalia, mukava käyttää ja aitoa vintagea - Hanna likes.

Sodiksessa on ollut hellettä koko viikon. Välillä kuumuus on ahdistanut ja välillä taas ei. Ihaninta on, kun illalla ottaa pyörän alleen, antaa hiusten hulmuta tuulessa ja polkea pitkin maanteitä halki lämpimien ilmamassojen. 

Viiankiaapa - kaunis ja uhattu

Noin 20 km Sodankylästä pohjoiseen sijaitsee piskuinen Kersilön kylä. Kersilön itäpuolella levittäytyy hieno suoalue, Viiankiaapa, joka kuuluu Naturan piiriin. Päätimme eräänä tylsänä päivänä suunnata sinne tutkiskelemaan suota ja sen kasvillisuutta.

Retken jälkeisenä aamuna avasin päivän hesarin ja sen sisällä olleen kuukausiliitteen. Aloin mielenkiinnolla lukea artikkelia, joka kertoi, että "Euroopan merkittävin kaivoslöytö tällä vuosituhannella" oli tehty Suomesta. Ihmetys oli suuri, kun minulle valkeni, että suunnitteilla oleva Sakatti-kaivos oli löytynyt Sodankylästä, juuri tämän samaisen Viiankiaavan alta. Tietysti nikkeliä ja kuparia piti siten löytää soidensuojelualueelta. Ja tietysti nyt on suunnitteilla Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueen purkaminen kaivoksen tieltä. :/ Viherpiipertäjät ovat käyneet vastarintaan kaivosyhtiötä vastaan, mutta saa nähdä, miten hienolle suolle käy.

Tässä kuitenkin kuvia Viiankiaavalta ajalta ennen mahdollisen kaivostoiminnan alkamista.

Tammikehrääjän toukkia oli runsaasti pitkoksilla. Askeleitaan piti varoa tarkasti.

Alkukesän rankkasateet taisivat tuhota avosoiden hillasadon, mutta metsässä kukinta ja pölytys on onnistunut paremmin. Viiankiaavan metsäsaarekkeissa oli paikoin runsaasti raakileita.

Maariankämmekkä kukki runsaana.

Isovesiherne

Hyttysiä oli PALJON. Aivan tajuton ininä koko ajan. Onneksi oli hyttyspaidat ja -hatut. Myrkky oli aivan turha hyttyspilveä vastaan.

Kaarlenvaltikka oli ilahduttavin kasvilöytö. Kukkavana oli jo kovaa vauhtia puskemassa esiin.

Kaverukset hoikkavilla ja järvikorte.

Raate ja katu-uskottavat maastokengät.

Luhtakuusio

Viiankiaavan korkean mineraalipitoisuuden huomasi kukkaloistossa ja vehreydessä. Lettojänteet tarjosivat paljon mielenkiintoista katseltavaa. Ajattelin pyöräillä Viiankiaavalle huomenna illalla ja ihastella maisemia keskiyön auringon kajossa. Nyt alkavat olla viimeiset hetket yöauringon ihasteluun, sillä yötön yö loppuu 5 päivän päästä näillä korkeusasteilla! Oikeastaan kaipaankin jo pimeitä öitä ja olisi mukavaa nähdä taas kuu reilun kuukauden tauon jälkeen.

Kahvittelua ja pyöräretki

Olen kolmen päivän ajan kärsinyt mysteerisestä päänsärystä ja väsymyksestä. Syitä siihen voi olla monia: 1. Pienimuotoinen lomani loppui ja kaikki ihanat vieraani painelivat Etelä-Suomeen ja jättivät minut tänne sääskien ruoaksi. 2. En ole muistanut juoda tarpeeksi. 3. Univelkaa on kertynyt liikaa. 4. Kahvin puute. 

Voiko viidessä päivässä kehittää kahviriippuvuuden jos juo pari-kolme kuppia päivässä?! Kahvi on salainen paheeni. Olen vannoutunut teenjuoja, mutta olen salaa rakastunut kahviin. Juon sitä silloin tällöin, kun haluan oikein nautiskella. Vieraiden kanssa tuli nautiskeltua kahvia joka aamu. Yleensä välttelen kahvia, koska masuni on aika herkkä ja murisee sille usein.

Kahvini nautin soijamaidon kanssa. Soijamaidon ja kahvin välinen suhde on vähintäänkin mystinen. Välillä soijamaito sakkautuu ja hiutaloituu vastenmieliseksi kuraksi, välillä se sekoittuu kahviin loistavasti. O.o Osaako joku selittää ilmiön? 

Noh, totesin aamulla, että kyllä se kahvi hieman auttoi väsyneeseen olotilaan. En ymmärrä, mistä tämä voimattomuus tuli. Sain lopulta tarpeekseni tunteeseen ja päätin repäistä oikein kunnolla. Nyt Hanna ylös, ulos ja lenkille. Lähdin ex tempore 50 km pyöräretkelle! Ja oli oikein hupaisaa ja väsymys hävisi. Jihuuuuu!!

Pajusirkku-lapsonen löytyi tienposkesta. 

Huopaohdake aloittelee kukintaansa Sodankylässä.

Kävin ihmettelemässä paikallista lohiestettä eli Kurkiaskan vesivoimalaitosta. Vihreällä sähköllä on varjopuolensa.

Harhailin 20 km tällaisilla sorateillä seuranani porot ja kymmenet paarmat. Välillä oli tuskaista painaa ylämäkeä hiki valuen ja paarmat olkapäitä nakerrellen. Kaikkein ärsyttävintä oli, kun paarma sotkeutui hiuksiin ja jäi sinne hädissään pörisemään ja odottamaan Hannan kuoloniskua. En yhtään ihmettele jos peikkokuontalostani löytyy vielä parin päivän päästä paarman raatoja...

Retken metsäosuus päättyi komeasti isoon porotokkaan. Porot viihtyvät teillä keskikesällä pahimpaan räkkäaikaan. Siellä on vähemmän hyttysiä, mutta toisaalta riesana ovat paarmat.