Kesän kynnyksellä, vehreyden keskellä

Löysin Virosta unelmieni pihan. Se oli sopivan villiintynyt, mutta täynnä tulppaaneja ja narsisseja. Peippo, satakieli ja mustapääkerttu lauloivat ja voikukkapolku kutsui sisään. 

Oli myös kettua ja maalaismaisemaa ja kiurun laulua. Omenapuut ja vaahterat täydessä kukassa. Vihreä väri oli niin voimakas, että silmiä melkein särki.

Tällaisissa paikoissa sitä aina havahtuu, että mikä on oikeasti tärkeää elämässä ja mitkä asiat tekevät onneliseksi. Tulee lämmin ja rauhallinen olo, kuin olisi yhtä luonnon kanssa.

Yllätyksien maa

Viro on luonnontarkkailijalle ehtymätön keidas, jossa törmää niin mielenkiintoisiin lintuihin, kasveihin, nisäkkäisiin ja hyönteisiin kuin ihmisen rakennelmiin. Tässä muutama hauska kohtaaminen viime viikkoiselta retkeltä.

Taidetta hylätyssä rakennuksessa keskellä ei mitään. Täältä näimme kuitenkin 20 jalohaikaraa!

Kattohaikarat ja väreiltään mätsäävä kissa olivat kokoontuneet aamupesulle maantielle klo 5 aamulla. 

Majavan jälkiä löytyy lähes kaikilta vähänkään märemmiltä alueilta. Onnistuimme myös näkemään yhden lättähännän.

Virossakin on kauniita järviä.

Lohikäärme kurkkasi ruohikon seasta.

Hyönteiset ovat liikkeellä jo aamukasteen aikaan. 

Välillä vastaan tulee mahtavia taideteoksia. Tämä teos on koivunmantokuoriaistoukkien käsialaa.

Sitten eteen ilmestyy tiiran katkaistu pää. Oli aika pysäyttävä näky.

Viimeistään hanhien kaakatus saa katseen nousemaan ylös. Siellä ne viilettävät kohti Siperiaa. Virossa on niin paljon nähtävää jokaisella rintamalla, että pää menee välillä pyörälle eikä kaikkea mitenkään ehdi havainnoida. :) Olisi mielenkiintoista käydä siellä syksyllä kauneimpaan ruska-aikaan...

Kabli

Huhhuijaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä pyöritystä, tosin hauskalla tavalla. Olen retkeillyt paljon, viimeistellyt gradua, hoitanut kasveja ja puutarhaa ja pitänyt lintuopastuksia Nuuksiossa ja Viikissä. Sama meno jatkuu toukokuun loppuun, jolloin gradun pitäisi olla valmis (fingers crossed), opastukset paketissa ja toukokuun lintuharvinaisuudet havaittu. ;D

Palasin jokavuotiselta Viron retkeltä toissa päivänä. Viisi päivää upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa teki kyllä terää. Tällä kertaa Owen joutui jäämään töihin ja minä matkustin perheen ja ystävien kanssa. 

Lounais-Viron Kabli toimi tukikohtanamme. Kabli on rauhallinen ja idyllinen rantakylä, jossa on kaunis hiekkaranta. Se on myös lintujen muuttoväylän varrella (etenkin syksyisin), mutta viiden päivän jaksoon ei valitettavasti osunut hyviä muuttopäiviä. Jouduimme siis tyytymään pesimälajistoon kuten pussitiaiseen, riuttatiiraan, pikkutiiraan ja mustaleppälintuun. Teimme tosin päiväretkiä Matsalun lahdelle, sisämaahan ja Pärnun ympärstöön, joten lajeja tuli nähtyä monipuolisesti. 

Kattohaikaroita näkyi vähän kaikkialla. Valkoisia jalohaikaroita näimme peräti 55!

Kablin pohjoispuolella ovat Piklan kala-altaat, joka on lintupaikkana mainio. Kerttusten mieskööri oli äänessä keskellä päivääkin ja torneista voi nähdä monipuolisesti kahlaajia, petoja, lehmiä ja hevosia. ;) Viikstitimalit ja ruokosirkkalinnut vilisevät ruovikossa ja pienestä lammesta löytyi, mikäpä muu kuin, lampiviklo. Harmi, ettemme ehtineet tänne yöretkelle kuuntelemaan huitteja ja mölysammakoita. 

Semmoinen oli Kabli ympäristöineen. Nyt yritän saada loputkin kuvat muokattua ja laittaa piakkoin lisää tunnelma-kuvia Virosta. 

Taiston tuoksinnassa

Lauantaina kisattiin Tornien taisto, eli Birdlife Suomen järjestämä lintutapahtuma, joss lintutornissa pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Meidän joukkueemme taisteli Laajalahden Maarin tornilta käsin klo 5-13 välisenä aikana. Tässä retkikertomus päivästä, olkaa hyvä.

Olin jo valmiiksi hereillä kellon soidessa puoli neljä aamulla. Taisivat tulevan päivän tapahtumat hieman jännittää. Kahvittelun jälkeen pakkasin rinkan täyteen optiikkaa ja kiinnitin remmeillä rinkkaan liitutaulun, johon merkitsisimme taiston aikana havaitut parhaat lajit. Hyppäsin pyörän selkään ja ampaisin kohti Laajalahden Maarin tornia autioita katuja pitkin. Jo kaukaa erotin valkoposkihanhien kaakatusta ja punajalkaviklojen soidinkarkelointia.

Viiksitimali

Oli kummallista nousta portaat tyhjään torniin, joka yleensä on tuupaten täynnä väkeä. Pian paikalle tosin saapuivat muut joukkueen jäsenet ja aloimme kiikaroida lajeja jo valmiiksi ennen taiston alkua. Kellon lyödessä viisi oli ensimmäisten virallisesti havaittujen lajien joukossa paikallinen mustapyrstökuiri sekä naksautteleva satakieli. Voi sitä äänimaailmaa, mikä Laajalahdella on siihen aikaan aamusta! Ei autojen jyrinää, turhaa puheensorinaa tai puhelimien piippauksia, vain lintukonsertti höystettynä viiksitimalin helähtävillä äännähdyksillä ja rastas- ja rytikerttusen karhealla laululla. Yhtäkkiä kuuluu korkea ja venytetty vsiiiyyy, pussitiainen! Kuulemme linnun muutaman kerran, mutta emme saa sitä näkyviin ruovikon kätköistä.

Tornin edustalla viihtyivät sinisorsa ja kukkivat rentukat.

Saamme lajeja kasaan hyvällä tahdilla ja ennen kuin huomaammekaan, on kello jo yhdeksän ja lajeja on lähes 90! Sadan lajin tavoitemäärä tuntuu realistiselta ja juhlimme ennakkoon kahdella levyllisellä suklaata. Yhdeksän jälkeen uudet lajit loppuvat kuin seinään ja alamme huolestua. Silloin päivän paras havainto näyttäytyy lahden pohjoispuolella. Se ei ole lintu vaan saukko, joka melko nopeasti häviää ruovikkoon. Moni tornissa olija kuittaa siitä eliksen.

Tungosta tornissa

Lajilista karttuu piinaavan hitaasti: mehiläishaukka, mustavaris, korppi ja heinätavi ilahduttavat, mutta kello tikittää ja moni yleinen laji on vielä näkemättä. Samoihin aikoihin tulee tieto, että vastakkaisesta tornista Villa Elfvikistä on nähty alli, muuttohaukka ja merikihu. No pöh, aina ei voi voittaa.

Näin teknokaudella oli kiva palata liitukaudelle. Tauluun on rustattu päivän parhaat havainnot.

Puoli tuntia ennen taiston loppua on aurinko kohonnut korkealle ja lämmittää mukavasti. Tavallisena päivänä tornissa vallitsisi seesteinen tunnelma, mutta nyt tunnelma on toiveikkaan jännittynyt. Lajeja on havaittu hienot 98 ja tarvitsemme vain kaksi lajia tavoitemäärän saavuttamiseksi. Kymmentä vaille yksi huomaan tornin edustalla törmäpääskyn, josta tulee laji numero 99. Siitä numerosta tulee myös lopullinen lajisumma (tosin saukon voisi kyllä laskea 100. lajiksi).

En muista milloin viimeksi olisi kahdeksan tuntia kulunut yhtä nopeasti kuin tänään. Kiitos joukkueelleni ja kaikille tornissa käyneille mahtavasta päivästä! Ensi vuonna sitten uudestaan. :) Meidän tornimme oli muuten Uudenmaan alueen paras (vaikka tornikohtaisiahan nämä tulokset ovat...) ja olimme sijalla 7 (yli 300 tornista) koko Suomessa. Laajalahti on siis aika kova paikka!

Olohuoneestamme tuli viidakko

Meillä on kotona vallan vihreätä tällä hetkellä. Ikkunoiden edustat ovat täynnä yrttejä, tomaatteja, kesäkurpitsoja, krasseja ja koristekasveja. Parvekkeella roikkuu ihanan värikäs amppeli ja pöydillä on vaarin pihalta poimittuja idänsinililjoja. Koivun vihreät hiirenkorvat saavat minut hymyilemään joka kerta, kun katson ulos. Toukokuu on ehkäpä kauneinta aikaa Suomessa.

Kreizi Wappu

Wappu vuosimallia 2015 oli punakeltainen ja täynnä kukkia, munkkeja, hassuttelua ja schkumppa-hiprakkaa. Ihan huippu! Wappuaatto meni puutarhassa maata muokaten ja siemeniä kylväen, mutta varsinaisena Wappupäivänä kävimme keskustassa ja kokkasimme herkkupäivällisen ystävän kanssa.

Ulliksella oli aikamoinen hulina. Sää oli varsin miellyttävä. 

Schkumppa nautittiin nostalgisesta desimitasta.

Kaivarin ulvova valkkari :D

Ihana Sini tuli meille Wappupäivälliselle, joka koostui paahdetusta bataattisalaatista, kotitekoisista munariisipasteijoista ja tietysti munkeista. Käytin munkkeihin sämpyläjauhoja ja niistä tuli niiiin hyviä!

Nyt on massu täynnä ja asunnossa leijuu uppopaistetun taikinan tuoksu (tai no lemu). Owen vaikeroi vieressä ja valittaa pahaa oloa ja ähkyä. Taisi tulla vuoden munkkikiintiö täyteen.