Metsälintu

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kurjenrahka vol. 2


Pitkokset (heikossa hapessa olevat) johdattivat meidät Kurjenpesän luontotupaan ja sieltä länteen päin. Kurjenpesä oli oikea turistikeskittymä, josta ei tullut otettua yhtäkään kuvaa. Poutainen syyslauantai oli houkutellut paikalle paljon perheitä ja koiria. Söimme nopeasti eväät, täytimme juomapullomme vesipisteellä ja palasimme huojentuneina rauhalliselle suolle.



Vajosuon vaellusreitti vei välillä ihan hienojen metsien halki, välillä taas tarvoimme karmeassa talousmetsässä tai maantiellä. En ehkä lähtisi uudestaan kiertämään samaa reittiä, vaan tekisin täsmäiskuja kaikkein hienoimpiin kohteisiin.


Puolukkapöhö (Exobasidium vaccinii) on puolukan kaunis riesa.



Tämä oli jotenkin tosi hieno kohta. Pitkokset johtivat synkkään metsäsaarekkeeseen, jota ympäröi kauniit keltaiset koivut. Tuolla voisi hyvin asustella peikkoja ja maahisia...


Tarkoitus oli yöpyä Lakjärven laavulla, mutta jo Kurjenpesällä aloimme epäillä tulisiko siitä mitään. Ihmisiä oli nimittäin paljon liikkeellä ja seuraavana yönä olisi myös Suomen ladun järjestämä tempaus "Nuku yö ulkona". Varauduimme henkisesti kohtaamaan tungosta. Tungos oli kuitenkin pahempaa kuin olimme kuvitelleet. Lakjärven molemmat laavut oli varattu ja lisäksi ympäristössä oli ainakin kolme telttaa! Niin, ja kolme koira räksytti kilpaa keskenään. Tässä vaiheessa olimme kävelleet 17 km painavien rinkkojen kanssa eikä paljoa naurattanut. Emme missään nimessä halunneet jäädä Lakjärvelle, joten otimme käyttöön suunnitelma B:n. Kävelisimme vielä vajaat 3 km Takaniitunvuoren näköalapaikalle. Toivottavasti kukaan muu ei olisi yhtä hullu, että menisi kalliolle nukkumaan tähtitaivaan alle. :D


Hämärä jo metsään hiipi, kun rättiväsyneinä pääsimme määränpäähämme. Ja kyllä kannatti! Ei ristin sielua. Mäntyvanhusten takaa avautui huikea maisema suolle ja aurinkokin väläytti meille hymynsä päivän päätteeksi. Kun olimme saaneet päivällisen syötyä, alkoi varpuspöllö äännellä läheisen kuusen latvassa. Oli varsin erikoista nukkua näköalakalliolla, mutta rankan päivän päätteeksi nukuimme kaikki sikeästi.



Aamu alkoi venytyksellä. Kaikki paikat olivat aivan jumissa, erityisesti hartiat ja reidet.


Näköalapaikan penkin taidetta.


Kaarnakuoriaisen taidetta.


Ja eikun nassut kohti Vajosuota ja retken aloituspistettä!






Kuuran nassu oli välillä vaikka missä. Tällä kertaa rahkasammalmättään sisällä.




Viimeisen lepotauon pidimme Vajosuolla, juuri ennen vaelluksen loppua.




Kurjenrahkan kansallispuisto - check!

4 kommenttia:

  1. Mukava retki teillä on ollut. Paljon hienoja yksityiskohtia ja värikästä suoluontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruskaretket on aina sykähdyttäviä.

      Poista
  2. Mikä olet ammatiltasi?

    VastaaPoista