Nollaig Shona!

Me lähdemme tänään kiertämään Dublinin pohjoisrannikkoa ja illalla menemme pubiin, kuinkas muutenkaan. :D

Oikein hyvää joulua kaikille, eli iiriksi Nolaig Shona!

Tätä kaikkea on ollut ikävä

Voi sitä tuoksua, kun astuin ulos lentokoneesta ja vedin keuhkot täyteen Irlannin kosteaa ilmaa! Jotenkin kaikki palasi hetkessä mieleen: vaihtovuosi, linturetket meren rannoilla, lokkien kirkuna, merituuli ja kalan haju.

Ajoimme tavarat lentokentältä Owenin vanhemmille, vedimme nopeasti teetä ja sconesia nassuun ja jatkoimme matkaa Howthin suloiseen satamakylään ennen pimeän tuloa. Howth ja Howth Headin maisemat päihittävät kyllä Dublinin kaupunkikohteet mennen tullen. Nyt valo ei valitettavasti riittänyt lokkien tarkkailuun, mutta palaamme tänne vielä myöhemmin viikolla, jos vain aikaa suinkin riittää.

Nyt loma tuntuu todellakin lomalta!

Pakkaslenkkeilyä

Kuuraparta tuiskutukka tapasi Saga-koiran eräänä kirpeänä pakkaspäivänä Latokasken pelloilla. Henki höyrysi ja näpit jäätyivät. Glögi, piparit ja brie-juusto lämmittivät lenkin jälkeen.

Istun tällä hetkellä lentokentällä matkalla Irlantiin. Vaikka pakkasia ja valkoista joulua onkin vähän ikävä, on aika vekkulia viettää joulu vihreillä nummilla ja pubissa takkatulen ääressä. Pentua on ikävä, mutta tiedän, että sillä on hyvät oltavat serkkujen luona.

Pieni rengastusretki

Viikko taaksepäin olin toisena vetäjänä Tringan rengastusretkellä. Olimme Herttoniemen lähellä Fastholmassa seuraamassa ruokintapaikkarengastusta. Sää oli jälleen aurinkoinen ja kyllä kelpasi retkeillä!

Tuitui! Sinitiainen hetkeä ennen irrottamista verkosta.

Linnulta otettiin siivenmitta, tarkistettiin rasva- ja lihaskunto, punnittiin, määritettiin ikä ja sukupuoli ja tietysti kihlattiin.

Sinitiaisten lisäksi verkoista tuli tämä upea käpytikka koiras. Tuo nokka on tosiaan terävä ja linnun käsittelyn jälkeen rengastajan sormet olivatkin aivan veriset. Veriset sormet yhdistettynä takista roikkuviin renkaisiin tuovat kyllä tietynlaista katu-uskottavuutta. :D

Lisää sinitiaisia. Talitiaiset olivat liian fiksuja lentääkseen verkkoihin, ja urpiaisetkin väistelivät niitä menestyksekkäästi.

Tervaleppää rengastuspaikan ympärillä.

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi päässyt seuraamaan ja avustamaan rengastuksessa. Oli oikein mukavaa!

Valoa!

Vuosi lähenee loppuaan ja minä ihmettelen, mihin syksy oikein hävisi. Työt Luonnontieteellisessä keskusmuseossa ovat imaisseet minut mukaansa ja päivät ovat kuluneet vähän liiankin nopeasti.

Vapaapäivät ovat sattuneet mukavasti aurinkoisille päiville viime aikoina. On tullut nähtyä piekanoita, hulluja retkiluistelijoita, aurinkoista Helsinkiä ja kesyjä kettuja.

Vajaan kahden viikon päästä lennämme Irlantiin koko perheen voimin joulun viettoon. Ihana päästä morjenstamaan vihreitä nummia ja oikeaa merta, mutta Kuurankukkaa tulee todella ikävä. Olen yrittänyt psyykata itseäni jo pari kuukautta kahdeksan päivän eroa varten. Mutta piru vie, kun tuo hauva on maailman rakkain eikä siitä malttaisi olla erossa päivääkään. Kaikki vinkit eroahdistuksen hoitoon otetaan avosylin vastaan!

Save the date

Tätä postausta piti pihdata viikon päivät, jotta saisimme lähetettyä sähköiset kutsut ennen postauksen julkaisemista. Häät alkavat nyt tuntua todellisilta ja tajusin äsken, että eihän kesäkuuhun ole kuin 6 kuukautta! Vielä äskenhän häihin oli puolitoista vuotta...

Pidimme mökillä save the date -kuvaussession viikko sitten ajatuksena kuvata jonkinlainen metsämaisema, johon tekstin saisi editoitua nätisti. Ei ollut ihan helppo tehtävä. Kokeilimme erilaisia materiaaleja (hirven sarvetkin löytyivät siinä samalla!) ja alustoja, kunnes vajasta löytynyt halkaistu rungon palanen vei voiton. Seuraava projekti onkin sitten varsinaisten kutsukorttien askartelu...